Kuukausi: kesäkuu 2019

Voit kukoistaa vielä vanhanakin, kaikkea ei tarvitse tehdä nuorena

Miettikääpä otsikkoa, miten ihania ja lohdullisia sanoja se sisältää. Toivoa antavia. Se on niin totta, kaikkea ei todellakaan tarvitse tehdä nuorena.

Otsikko liittyy kuvataiteilija, taidekriitikko Sigrid Schaumaniin. Sigrid piti ensimmäisen yksityisen taidenäyttelynsä 86-vuotiaana. Maalaamisen hän aloitti uudelleen 71-vuotiaana. Hän eli 101-vuotiaaksi. Isoja lukuja kaikki. Mikäs tässä on ollessa hieman yli kuusikymmenvuotiaana. Monia vuosia vielä edessäpäin, toivon mukaan.

Kukat ovat kesäisen värikkäitä ja kauniita kuin maalaus

Sigridillä on täytynyt olla valtava elämänhalu, intohimo taidetta ja elämää kohtaan. Hänen elämänsä tuskin oli kovin helppoa 1900-luvun alkupuolen Suomessa. Hän toimi vuosia taidekriitikkona, joka ei ollut se tavallisin ammatti naiselle. Sigrid oli myös yksinhuoltaja, mikä varmasti oli harvinaista siihen aikaan. Äiti kuoli Sigridin ollessa pieni tyttö. Lisäksi hän menetti veljensä Eugenin, joka jäi historiaan kenraalikuvernööri Bobrikovin murhaajana. Pitkä elämä ei välttämättä tarkoita helppoa elämää.

Sata vuotta sitten Suomessa eli Sigridin lisäksi monia rohkeita, kiinnostavia naistaiteilijoita kuten Helen Thesleff, Helen Schjerfbeck ja Ester Helenius. Jostain syystä naiset ovat jääneet maassamme turhan vähälle huomiolle. Camilla Granbacka on kirjoittanut kirjan Sigrid Schaumanista Taide ja tunteet. Riitta Konttiselta on ilmestynyt lähes 300-sivuinen teos Täältä tullaan – Naistaiteilijat modernin murroksessa. Molemmat opukset vaikuttuvat mielenkiintoisilta ja lukemisen arvoisilta.

Myös Helsinki on värikäs

Selviytyjäluonteita yhdistää optimismi

Optimisteille on kaikki mahdollista. Optimisti näkee helpoimmin ulospääsytien vaikeistakin tilanteista. Sigridin on täytynyt olla optimismi. Hän koki moni menetyksiä, silti hänen teoksensa ovat valoa tulvillaan.

Intohimo, palo johonkin innostavaan tekemiseen on kyllä aikamoinen eteenpäin puskeva voima. Myös iäkäs ihminen tarvitsee oivalluksia ja onnistumisia joka päivä pysyäkseen virkeänä. Voin mainiosti kuvitella, että maalaaminen tuottaa iloa ja oivalluksia. Sigrid asui mm. Ranskassa, Etelä-Euroopan valo, meri ja inspiroiva tekeminen. Eihän siinä malta kuolla. Vierivä kivi ei sammaloidu.

Meren katselemiseen ei ikinä kyllästy

 

 

Itsearvostus

Sigrid on kaiketi arvostanut itseään ja uskonut itseensä. Muuten hän ei olisi selvinnyt naistaiteilijana tuon ajan Suomessa. Itseään arvostavat ihmiset ymmärtävät, ettei tarvitse olla täydellinen, päinvastoin. He  tuntevat omat hyvät ja huonot puolensa ja hyväksyvät ne. Ikä tuo armollisuutta. Armollisuus on yksi parhaista asioista, joita olen vuosien varrella oivaltanut elämän karikoissa.

Palatakseni vielä otsikkoon. Uskon siihen lujasti, vaikka asiantuntijoiden mukaan iän tuoma taantuminen vähentää elämisen hauskuutta. Toki taantumista tapahtuu mutta myöhemmällä iällä osaa nauttia paremmin siitä mitä pystyy tekemään, on tekeminen sitten miten pientä tahansa. Ymmärtää, että elämä ei ole suorittamista.

 

Lisää inspiroivaa kukkaloistoa

Sanonnat kuten ”Nuorena on vitsa väännettävä” ja ”Ei tänne nukkumaan ole tultu – haudassa ehtii sitten levätä”, tuntuvat melko hassuilta. Kuusikymppisen kokemuksella jakaisin voimani tasaisemmin elämän varrelle, jotta intoa ja paloa riittää loppupäähänkin. Nuorena sitä luulee, että elämä on ohi kuusi-seitsemänkymppisenä mutta hyvin monen kansalaisen kohdalla se ei onneksi pidä paikkansa. Olen myös huomannut, että nuoremmat saattavat ajatella, että vanhan ihmisen aktivoiminen on tärkeintä, sekään ei ole koko totuus. Pitäisi miettiä, mitä vanha ihminen itse haluaa ja kunnioittaa sitä. Joku voi tykätä itsekseen tekemisestä: radion kuuntelusta, käsitöiden tekemisestä, lukemisesta, maalaamisesta, kukkien hoidosta.

Siis, voit kukoistaa vielä vanhanakin, kaikkea ei tarvitse tehdä nuorena.

Ikääntyneen naisen polkupyörä

Kaupunkipyörä, mikä ihana kulkuneuvo! Helsingin kaupunki lisäsi pyörien ja pyöräasemien määrää tänä vuonna, onneksi! Pyöriä on muistaakseni peräti 3450 kappaletta ja pyöräasemia lähes 350 Helsingissä ja Espoossa.

Syy miksi hehkutan kaupunkipyörää, on pyörän käytön helppous ja vaivattomuus. Kaupunkipyörä on mielestäni niin fantastinen keksintö, että se on blogin arvoinen.

Tässä ne ovat, helppokäyttöiset menopelit

Pyöräilyn helppous

Pyörän käyttö on oikeasti helppoa. Kun otan pyörän käyttööni, tarvitsee vain näppäillä pyöräilytunnus tai vilauttaa HSL-matkakorttia, lisäksi näppäilen PIN-koodin. Tähän mennessä olen käyttänyt pyörää kymmenisen kertaa. Joka kerta käyttöönotto on sujunut vaivattomasti. Samoin pyörän palautus on sujunut ongelmitta. Ensimmäisellä kerralla hieman jännitti, koska olen melkoinen tumpelo kaiken tekniikan kanssa. Mutta selvisin mainiosti, mikä kertoo, että kaupunkipyörän käyttö ei todellakaan ole vaikeaa.

Omaa kaupunkipyörän käyttöäni sujuvoittaa se, että kotikadulla on pyöräasema, samoin työpaikan lähellä. Alueella, missä pääosin liikun, on lukuisia pyöräasemia kuten kaupan pihassa, ystävän kotikadulla, kirjaston lähellä. Pyöräasemien tiheys on yksi syy, miksi käytän pyörää lähes päivittäin. Pyöräilyn mukavuutta lisää myös kattava pyörätiestö Helsingissä. Laukku kulkee kätevästi mukana pyörän etukorissa. Vaatetus on ainoa asia, mikä on pari kertaa vaikuttanut liikunnalliseen elämykseeni. Pitkä liehuvahelmainen hame tai leveälahkeiset housut. No, tuo on ihka oma valinta, ei kaupunkipyörästä johtuvaa.

Kaupunkipyörän kanssa ei ole säilytysongelmia, ei tarvitse pelätä pyörän varastamista. Pyörän otan pyöräasemalta ja palautan sen pyöräasemalle. En siis jätä sitä hetkeksikään yksin pyöräaseman ulkopuolelle.  Kaupunkipyörän kanssa ei myöskään ole huolto-ongelmia. Helsingin kaupunki hoitaa sen puolen. Jokainen käyttämäni pyörä on ollut hyvässä kunnossa, yhtään risaista pyörää ei ole kohdalleni osunut.  

Kuten kuvasta voi päätellä, pyörät ovat jykeviä mutta helppoja liikuteltavia.

Kaupunkipyörä liikuttaa

Yksittäiset ajomatkani ovat lyhyitä, pääosin vain 1-3 kilometriä. Minulla ei ole suurta tarvetta ajaa pitkiä matkoja. Käytän pyörää päästäkseni paikasta A paikkaan B. Pyöräily on minulle hyötyliikuntaa, valitsen pyörän bussin sijasta. Jokunen bussimatka on jäänyt tekemättä joko kokonaan tai osittain. Ylipäätään olen lähtenyt liikkeelle. Ajattelen niin, että yli kuusikymppiselle ihmiselle lyhytkin pyöräilyrupeama on parempi kuin paikallaan istuminen. Kaupunkipyörä siis liikuttaa minua.

Minulla on myös oma polkupyörä. Sen käyttäminen on mielestäni hankalampaa. Pyörä pitää noutaa pyöräkellarista, palauttaa sinne, voi tulla tarvetta viedä huoltoon jne. Kaupunkipyörän vain nappaan kotikadulta tai sieltä missä kulloinkin olen. Kaupunkipyörä on vaivattomampi arjessa kuin oma pyörä varsinkin, kun käytän pyörää lyhyillä matkoilla.

Tällä kertaa pyöräasema oli pyöriä täynnä. Onpa niinkin sattunut, että asemalla ei ole ollut yhtää pyörää.

Pyörän käyttö

Kaupunkipyörän käyttöoikeutta voi ostaa päiväksi, viikoksi tai koko pyöräilykaudeksi. Käyttöoikeuden aikana voi tehdä rajattomasti puolen tunnin matkoja. Itse päätin ostaa käyttöoikeutta koko kaudeksi eli 31.10.2019 asti. Koko kausi maksaa 30 euroa.

Kaupunkipyörän käyttöoikeuden hankkiminen oli helppoa. Sivustolle pääsee HSL-sovelluksen kautta. Koska ostin käyttöoikeutta koko kaudeksi, tarvitsin myös HSL-tunnuksen. Rekisteröitymisen yhteydessä sain pyöräilijätunnuksen, sitä tarvitsen, kun otan pyörän käyttööni. Lisäksi tarvitsen PIN-koodin. Tunnus ja käyttöohjeet lähetettiin sähköpostiini. Ohjeet rekisteröitymiseen ja pyörän käyttöönottoon ovat selkeät ja ymmärrettävät. Harvinaisen selkeät. HSL Kaupunkipyörät -sivuilla on ohjeet, asemat ja muuta informaatiota kaupunkipyöristä.

Vielä yksi hyvä asia pyörän toimivuudesta arjessa. Pyöräsatulan säätäminen on superhelppoa.

Kaupunkipyörä on kelpo liikkumisvaihtoehto ikääntyneelle naiselle. Pyöräilyiloa kesään!