Kuukausi: maaliskuu 2020

Vohvelikangas tekee paluun

Ainakin minun liinavaatekaappiini.

Vohvelikangas on etenkin pyyhkeisiin käytettävä puuvillakangas, jossa kuteet ja loimet muodostavat pintaan kohoruudukon. Näin suomisanakirja.fi määrittelee kankaan. Vohvelikangasta kutsutaan joskus myös hunajakennokankaaksi. Kangas on kudottu tavalla, joka tekee siitä erittäin imukykyisen. Vohvelikudonta antaa ilmalle virtaa kankaan läpi niin, että se kuivuu nopeasti. Epätavallisen rakenteen ansiosta vohvelikudoksessa on monia etuja, jotka erottavat sen muista kankaista.

Tarinan mukaan vohvelikangas on saanut nimensä leivonnaisista, koska kangas ulkoisesti muistuttaa niitä. Vohvelikangas todella tuo mieleen Belgian herkulliset vohvelit hilloineen ja kermavaahtoineen.

Viime viikkoina olemme monin tavoin saaneet kokea elävämme hyvin poikkeuksellisia aikoja. Vohvelikankaasta kirjoittaminen saattaa tuntua pieneltä ja vähäpätöiseltä asialta vaikean korona-viruksen keskellä. Sitä se tietysti onkin. Toisaalta juuri siksi kirjoitan vohvelikankaasta. On hyvä saada ajatukset hetkeksi pois hankalasta koronasta.

Vohvelikankaan ominaisuuksia

Vohvelikangas on erittäin imukykyinen ja se kuivuu nopeasti. Kangas voi imeä nesteitä paljon nopeammin ja useita kertoja enemmän kuin saman tilavuuden omaava sileä kangas. Vohvelikankaalla on myös hyvät puhdistusominaisuudet. Lisäksi se on pehmeää, ei yleensä aiheuta ärsytystä iholle. Sopii siis myös pienille lapsille. Kangas kestää myös kulutusta hyvin. Edellä mainituista syistä vohvelikankainen pyyheliina on varsin edullinen valinta.

Vohvelikankaita on erilaisia. Tyypillisesti vohvelikangas on valmistettu joko täysin puuvillasta tai puuvillan ja pellavan sekoituksesta. Myös 100 % vohvelipellavakangasta on markkinoilla. Vohvelikankaan neliöpaino vaihtelee 80 – 440 g välillä.  Ohuempi kangas sopii askarteluun, vahvempi laatu kylpytakkeihin. Pellavaiset kankaat käyvät erinomaisesti keittiöpyyhkeisiin.

Perinteinen vohvelikangas on melko pieniruutuista. Vohvelikangasta on saatavissa myös isoruutuisena. Tuo kangas on paksumpaa ja soveltuu esimerkiksi päiväpeittoihin.

Osalle vohvelikankaista on myönnetty Öko-Tex-standardi 100, joka on vuonna 1992 kehitetty, kansainvälisesti valvottu tuoteturvallisuusmerkki tekstiili- ja vaatetusalan tuotteille. Öko-Tex –merkillinen tuote ei sisällä haitta-aineita kuten torjunta-aine-, raskasmetalli- tai formaldehydijäämiä.

Vohvelikankaan käyttö

Vohvelikangas on varsin monipuolinen ja edullinen kangas. Kulutuskestävyytensä ansiosta kankaalla on lukuisia käyttötarkoituksia. Ensimmäisenä tulee mieleen pyyheliinat. Kangas on varsin pehmeää, ovathan ne 100 % puuvillaa. Kangas on myös kevyttä, joten vohvelikankaista pyyhettä on kätevä kuljettaa mukana urheiluharrastuksissa.

Kylpypyyhe, käsipyyhe, vieraspyyhe, kasvoliina siinä muutama esimerkki vohvelikankaan käyttömahdollisuuksista. Tähän voisi vielä lisätä vohvelikankaiset lautasliinat ja saunassa käytettävät laudeliinat. Vohvelikangasta on useampia vahvuuksia. Etenkin paksumpi ja isoruutuisempi kangas käy erinomaisesti kylpytakkeihin, päiväpeittoihin, tyynynpäällisiin.

Vohvelikankaisia pussilakanoitakin on tehty, etupuoli on vohvelikangasta ja takapuoli on sileä. Olisi kiva kuulla kokemuksia, miten vohvelikankainen pussilakana toimii käytännössä. Mielikuvitus vaan on rajana, mihin kaikkeen kangas taipuu.

Vohvelikangas on kestävää, imee hyvin nesteitä ja likaa sekä suojaa kuumalta. Vohvelikankaiset tuotteet ovat käyttökelpoisia myös keittiössä kuten astiapyyhkeinä, lautasliinoina, tiskiliinoina, siivousliinoina, patalappuina. Olenpa kuullut jopa, että autonharrastajat pyyhkivät ajoneuvojensa pintoja vohvelikankaalla.

Askartelumateriaalina vohvelikangas on mainio. Vohvelikankaalle on helppo ja hauska kirjoa erimuotoisia kuvioita värikkäillä langoilla. Luulen, että lähes jokainen varttunut lukija on askarrellut vohvelikankaisen taidonnäytteen kansakoulun käsityötunnilla.

Vohvelikankaisen tuotteen huolto

Huollon suhteen vohvelikangas ei tarvitse erikoisia toimenpiteitä. Suositeltavaa on välttää jättämästä vohvelikangasta pitkiksi ajoiksi suoraan auringonvaloon. Näin varmistetaan, ettei vohvelikangas haalistu.

Täysin puuvillainen vohvelikangas pestään 40 asteessa, kun taas pellavaa sisältävien vohvelikankaiden pesulämpötila voi olla jopa 60 astetta.  Pesusuositus pitää aina tarkistaa tuotteen mukana tulevasta hoito-ohjeesta.

Vohvelikangas kestää kevyen rumpukuivauksen. Mikäli vohvelikangas nostetaan suoraan pesukoneesta narulle, saattavat etenkin huokoiset ja ohuet vohvelikankaat venyä kuivauksen aikana, joten kannattaa olla tarkkana miten kuivatttaa.

Varastoidun vohvelikankaan voimakasta taittelua on syytä välttää. Voimakkaalla taittelulla ei tarkoiteta kevyttä laskostamista, vaan toimenpidettä jonka seurauksena kankaan pintaan muodostuisi lähes housunprässejä muistuttava voimakas taitos. Kyseisiä taitoksia voi olla hankalaa saada pois huokoisesta kankaasta.

On myös muistaa, että vohvelikangas kutistuu ensimmäisessä pesussa jopa 10 %. Kutistuvuus niin ikään selvinnee hoito-ohjeesta.

Omat kokemukset

Ensimmäiset omat muistot vohvelikankaasta ovat kansakoulusta eli todella monen vuosikymmenen takaa. Koulussa kangasta käytettiin käsitöiden materiaalina. Ihka ensimmäinen vohvelikankainen työ taisi olla kirjailtu ruokaliina. Ne olivat niitä aikoja, jolloin kouluun piti viedä omat eväät. Ruokaillessa käytin tekemääni liinaa pulpettipöydän suojana. Tuohon aikaan tehdyt käsityöt olivat ensisijaisesti käyttötavaroita. Mietinkin tässä, millaisia käsitöitä nykyisin tehdään koulussa?

Vohvelikangas palautui mieleen muutama kuukausi sitten. En oikein tiedä, mistä ajatus tuli.

Virossa poikkesin ihailemassa vohvelikankaita paikallisissa kangaskaupoissa. Pärnussa on lukuisia kangaskauppoja. Hieman yllättävää oli, että kankaat ovat maan hintatasoon nähden melko kalliita. Mutta valikoimat ovat huikeat. Värikkäät vohvelikankaat kangaskaupassa hullaannuttaa samalla tavoin kuin värikkäät neulelangat lankakaupassa.

Tämän postauksen ohessa on kuvia ompelemistani kylpy- ja käsipyyhkeistä. Väri on vanha vihreä.

Tein pyyheliinojen ripustimet kahdella tavalla. Kylpypyyhkeen ripustin on ommeltu pyyhekankaasta. Käsipyyhkeen ripustimen virkkasin merseroidusta puuvillalangasta. Muutaman käyttökerran jälkeen voin sanoa, että vohvelikangas on oikeasti pehmeä ja imukykyinen. Erityisen hyvin pyyhe tuntuu sopivan hiusten kuivaamiseen.

Ikääntymisen myötä tulee yhä tärkeämmäksi, että tavarat kuten matot ja päiväpeitot ovat kevyitä. Ja vohvelipyyhe on kevyt. Suosittelen!

Innostuin pyyheliinoistani sen verran, että aion kokeilla muitakin vohvelikangaslaatuja. Aion testata eri paksuisia ja myös pellavaisia vohvelikankaita.

Hyvät Lukijat, pysykää terveinä!

Työmarkkinoilla vanhuus iskee varhain

Ikääntyneitä työntekijöitä koskevat ennakkoluulot ja harhakuvitelmat periytyvät vuosikymmenten takaa, jolloin työelämästä siirryttiin lähes suoraan vanhuuteen. Myös monet työelämäsäännökset ovat peräisin menneeltä ajalta ja ovat osaltaan vaikuttamassa siihen, että seniorityöntekijöitä karsastetaan. Sääntö-Suomi!

Työmarkkinoilla vanhuus iskee varhain.

Mikäli joutuu työttömäksi kuudenkymmenen ikävuoden tienoilla, niin uutta työtä on  lähes mahdoton löytää. Toimintakykyisestä kuusikymppisestä tulee vanhus työmarkkinoilla. Eläkeputki ainoana vaihtoehtona häämöttää edessä. Ei siis ihme, että Suomessa eläköidytään muita Pohjoismaita aikaisemmin.

Olen viitannut ikääntyneitten työntekijöitten huonoon tilanteeseen blogeissani aikaisemminkin. Yksittäisiä kirjoituksia työn saamisen vaikeudesta saa lukea mediasta aika ajoin. Hallitus tuskailee rahavaikeuksien kanssa. Tutkimuksia aiheesta on tehty. Onkin vaikea käsittää, että seniorityöntekijöitten huonolle työllisyystilanteelle on oikeasti tehty niin vähän kuin on tehty. Poliittinen tahto ilmeisesti puuttuu.

Miksi?

Asenteet ja stereotypiat ikäihmisistä ovat juurtuneet syvälle. Ikääntynyt työnhakija  lähettää satoja työhakemuksia, päivittää tieto-taitoaan. Minkäs teet, kun työnantaja ei palkkaa töihin. Surullista on, että työnhakijaa syyllistetään ja hän yksin saa kärsiä TE-hallinnon hänelle määräämät ”rangaistukset”. Työttömäksi joutuminen vaikuttaa myös eläkekarttumaan. Miksi ei puututa asenteellisten työnantajien toimintaan?

Organisaatioissa on 50-60 vuotiaita päälliköitä ja johtajia. Ajattelevatko he, että itse sairastavat paljon, eivät opi uusia asioita, eivät motivoidu, ovat hankalia, vastustavat muutoksia, tulevat kalliiksi? Tuskin! Nämä samaiset johtajat kuitenkin sallivat ikäsyrjinnän organisaatioissaan. Siinäpä ristiriita!

Vuosia työttömänä roikkuva henkilö tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Työhakijalle itselleen se voi tarkoittaa jatkuvaa köyhyyttä. Ääritapauksessa hän joutuu turvautumaan toimeentulotukeen, mikä entisestään lisää yhteiskunnan kustannuksia.

Miksi seniori-ikäisille työttömille ei ole omaa työllistymisohjelmaa ja omaa palvelua Te-toimistossa? Esimerkki: Jos työkykyinen ja työhaluinen työntekijä jää työttömäksi 62-vuotiaana, vakituiseen ja pitkään määräaikaiseen palvelussuhteeseen häntä ei palkata. Hän jää useiden Te-palveluiden ulkopuolelle, koska palvelut ovat saatavissa vasta 12 kuukauden työttömyyden jälkeen.

Mitä tehdä?

Yhteiskunnassa ja työelämässä vallitsee suuri paradoksi. Kansanedustajat ja muu yhteiskunnan eliitti paasaa työurien pidentämisen puolesta, mutta kukaan ei halua ikääntynyttä töihin.

Hallitus ja eduskunta voisivat rukata säädöksiä ikäystävällisemmiksi tai vähintäänkin sellaisiksi, mitkä kohtelevat eri ikäisiä ihmisiä yhdenvertaisesti. Esimerkiksi: eläkemaksut kaikenikäisille samansuuruiset, iältään vanhimpien työntekijöitten ”irtisanomiskielto”, eläkeläisten verotus samansuuruiseksi palkansaajien kanssa, työkyvyttömyyseläkkeiden kustannusten jakaminen.

Kaikki on hyvin niin kauan, kun työntekijä vanhenee vakituisessa paikassaan. Kupla puhkeaa, jos organisaatio ajautuu vaikeuksiin. On tavallista, että irtisanomistilanteissa karsitaan vanhimpia työntekijöitä. Olisikin syytä säätää Ruotsin mallin mukainen laki turvaamaan seniorin työpaikan säilyminen.

Työtehtäviä voisi mukauttaa ikääntyneille sopiviksi. Tässä kohtaa kaivataan työnantajilta lisää innokkuutta toimia seniorityöntekijöitten hyväksi. Passiivisesta eläkkeelle savustamisesta pitää luopua. Kääntöpuolena kokemuksen poistumiselle on historiatiedon ja hiljaisen tiedon katoaminen organisaatiosta.

Oikeaa tietoa ikääntymisestä ja sen vaikutuksista työn tekemiseen tulisi jakaa nykyistä enemmän sekä yleisellä tasolla että organisaatioiden sisällä. Iän merkitys ymmärretään työelämässä laajalti väärin. Työhyvinvointiohjelmat/ikäohjelmat tulisi julkaista organisaatioiden verkkosivuilla.

Eläkeläisjärjestöjen tulisi perustaa tai ainakin olla mukana edesauttamassa eläkeläisten työllistymistä. On täysin ymmärrettävää, että kaikki eläkeläiset eivät halua eivätkä voi palata työelämään mutta osa haluaa. Ja näitä eläkeläisiä pitää auttaa työpaikan löytämisessä.

Toki seniorit voisivat itsekin aktivoitua: vaatia pontevammin toimia yhteiskunnalta sekä tarkistaa omia asenteitaan. Ei riitä, että aktiivisia senioreita on yksi tai kaksi, tarvitaan senioreiden ”maihinnousu”.

TE-toimiston resursseja tulisi lisätä. Työnhakijan pitää saada aitoa tukea ja apua työllistymiseen heti ensimmäisestä työttömyyspäivästä lukien. Ensimmäinen tapaaminen työnhakijan ja virkailijan kesken tulisi tapahtua kasvokkain, mikäli työnhakija niin haluaa.

Työnantajat ovat varovaisia palkkaamaan ikääntyneitä työntekijöitä. Mitä he pelkäävät? Hakuilmoituksissa korostuvat energisyys, innokkuus, hyvät tietotekniset taidot. Kuvittelevatko työnantajat, että seniorihakija ei omaa näitä taitoja? Puppua!

Korona jyllää maailmalla. Yleensä ikävät tapahtumat saavat ihmiset ajattelemaan asioita syvällisemmin ja myös omaa napaa kauemmaksi. Senioreitakin tullaan tarvitsemaan tästä vaikeasta tilanteesta selviämiseen. Toivottavasti nykytilanne kääntyy senioreiden eduksi!

Ihastuttava Pärnu

Minun oli ilo saada asua Pärnussa, Virossa kokonaista kaksi kuukautta. Aikaisemmassa postauksessa kirjoitin luopumisesta, luopuminen nimenomaan mahdollisti ajan Pärnussa. Tammi-helmikuu oli ajankohtana minulle täydellinen, mennyt oli jäämässä taakse ja uusi tulollaan.

Pärnu on pieni noin 40 000 asukkaan kaupunki luoteis-Virossa. Valitsin Pärnun asuinpaikakseni, koska kaupunki oli minulle uusi ja tuntematon sekä sopivan pieni merenrantakaupunki.

Pienessä kaupungissa etäisyydet ovat lyhyitä, eikä ruuhkia ole. Pärnu on ihanteellinen pyöräilykaupunki lukuisten pyöräteiden ja kaupungin tasaisuuden vuoksi. Pärnuun on myös helppo matkustaa. Tallinnasta busseja kulkee tunnin välein, matka kestää parisen tuntia.

Tänä vuonna alkuvuosi oli poikkeuksellisen lämmin lähes päivittäin plusasteita kolmesta viiteen, vettä satoi paljon ja kovia tuulia oli melko usein. Pidän kosteasta säästä, on helppo hengittää ja ilma on raikas. Oikealla pukeutumisella selvisi haastavasta kelistä.

Mikä tekee Pärnusta ihastuttavan?

Meri, kahvilat, rakennukset, puistot, kulttuuri, kokonaisuus. Pärnun keskustassa tuskin on kahta samanlaista taloa, siellä on puutaloja, kivitaloja vanhaa ja uudempaa sulassa sovussa. Kahviloita ja ravintoloita on kaupungin kokoon nähden paljon. Luulen, että kaikki kahvilat eivät olleet edes auki hiljaisena talviaikana.

Virossa ja Pärnussa on jotain tuttua mutta myös uutta niin, että tietää olevansa ulkomailla. Maassa on joka tapauksessa helppo olla ja asua.

Pieniä huomioita Pärnusta ja Virosta

Ketjuliikkeitä ja ketjukahviloita ei juuri ole Pärnun keskustassa, mikä on ehdottomasti plussaa. Ja plussaa on myös, että kahviloissa on normaalit tuolit. Ei niitä korkeita istuimia, jotka näyttävät olevan suosiossa Helsingissä. Pärnun kahvilat ja ravintolat ovat persoonallisia, viehättäviä ja pienehköjä. Ruoka ja leivonnaiset ovat herkullisia. Hinnat ovat edulliset Suomeen verrattuna.

Yksi minun suosikkikahviloista, Supelsaksad

Joulun ja vuodenvaihteen tienoilla ydinkeskustan liikennevalon punainen oli joulupukki ja vihreä joulukuusi. Hauska yksityiskohta. Neljän kadun risteyksessä kadun voi ylittää ristiin. Kätevää.

Monissa puistojen ja pihojen kulmauksissa on kivetykset. Ne ovat kohtia, joista jalankulkija joka tapauksessa oikaisisi. Pärnussa jalankulkijan aivoitukset on jo huomioitu rakentamisvaiheessa.

Pärnun historiaan voi perehtyä vaikka kaupunkikävelyllä.

Viro tunnetaan tietoyhteiskunnan edelläkävijänä. Sen kyllä huomaa. Järjestelmät ovat helppokäyttöisiä. Digitalisaatiota on jo pitkään hyödynnetty sairaan- ja terveydenhoidossa. Olinkin hieman hämmästynyt, kun käteistä rahaa käytettiin niin paljon kuin käytettiin Pärnussa.

Mielenkiintoista on e-kansalaisuus, siinäkin Viro on edelläkävijä Euroopassa. Ulkomaan kansalaisella on mahdollisuus hakea Viron e-asukkaaksi. E-asukas saa digitaalisen henkilökortin, jonka avulla on mahdollista allekirjoittaa asiakirjoja ja käyttää e-palveluita. Kortilla voi kirjautua mm. pankkiin, verotilille ja moniin muihin e-palveluihin. E-asukkuudesta hyötyvät mm. Virossa yritystoimintaa harjoittavat ulkomaan kansalaiset ja asiantuntijat.

Virossa on heijastinpakko, se on kirjattu lakiin. Heijastinta käytetään paljon. Se onkin hyvä, koska katuvalaistus ei keskieurooppalaiseen tapaan ole niin hyvä ja kirkas kuin Pohjoismaissa. Olisikin mielenkiintoista tietää, ehtiikö poliisi valvoa heijastimen käyttöä. Seuraako käyttämättömyydestä rangaistus. Oli miten oli, pakollinen heijastin on tarpeen.

Jokaiseen taloon johtaa mitä kiinnostavin ovi.

Luin lehdestä, että suomalaiset arvostelevat palvelua Virossa. Minusta Viro on kuin Suomi, siellä saa hyvää palvelua ja vähemmän hyvää palvelua. Lisäksi suomalaiset ja virolaiset käyttäytyvät kaupan kassajonossa samalla tavoin eli takana tuleva lähes liimautuu edellä olevan selkään kiinni. Ikävä tapa.

Sain myös seurata Viron Euroviisuja ja itsenäisyyspäiväjuhlia. Se oli hauskaa, koska samanlaiset tilaisuudet järjestetään Suomessakin.

Euroviisut ovat Ruotsin malliin iso tapahtuma Virossa. Eesti Laul 2020 pidettiin Saku Suurhallissa, Tallinnassa. Ennen loppukilpailua järjestettiin kaksi semifinaalia Tartossa. Viron euroviisuedustaja 2020 on Uku Suviste. https://eurovisionworld.com/esc/estonia-uku-suviste-wins-eesti-laul-2020-with-what-love-is

Viron itsenäisyyspäivää vietetään 24. helmikuuta. Päivän kulku muistuttaa Suomen itsenäisyyspäivää. Päivä alkaa lipunnostolla, lisäksi järjestetään juhlajumalanpalvelus, monenlaisia konsertteja, seppeleenlaskuja muistomerkeille ja muita tapahtumia. Viron itsenäisyyspäivä huipentuu presidentin isännöimään itsenäisyyspäivän juhlaan kutsuvieraille. Juhlassa presidentti kättelee vieraat. Toimintamallin kuulemma omaksui presidentti Lennart Meri aikanaan Suomesta.

Viron itsenäisyyspäivä on 24. helmikuuta.

Viron kielessä on jotain tuttua, sanan sieltä täältä voi ymmärtää. Puhuminen ei sitten olekaan niin helppoa. Viron kielessä on sana palun, josta erityisesti pidän. Sanaa myös käytetään paljon.  Palun kuuluu aina kohteliaaseen pyyntöön. Sanaa käytetään sekä pyydettäessa että tarjottaessa. Esimerkiksi Üks kohv, palun. (Yksi kahvi, kiitos) – Palun! (Olkaa hyvä)

Ikävä jäi!