Ikääntyneitä työntekijöitä koskevat ennakkoluulot ja harhakuvitelmat periytyvät vuosikymmenten takaa, jolloin työelämästä siirryttiin lähes suoraan vanhuuteen. Myös monet työelämäsäännökset ovat peräisin menneeltä ajalta ja ovat osaltaan vaikuttamassa siihen, että seniorityöntekijöitä karsastetaan. Sääntö-Suomi!

Työmarkkinoilla vanhuus iskee varhain.

Mikäli joutuu työttömäksi kuudenkymmenen ikävuoden tienoilla, niin uutta työtä on  lähes mahdoton löytää. Toimintakykyisestä kuusikymppisestä tulee vanhus työmarkkinoilla. Eläkeputki ainoana vaihtoehtona häämöttää edessä. Ei siis ihme, että Suomessa eläköidytään muita Pohjoismaita aikaisemmin.

Olen viitannut ikääntyneitten työntekijöitten huonoon tilanteeseen blogeissani aikaisemminkin. Yksittäisiä kirjoituksia työn saamisen vaikeudesta saa lukea mediasta aika ajoin. Hallitus tuskailee rahavaikeuksien kanssa. Tutkimuksia aiheesta on tehty. Onkin vaikea käsittää, että seniorityöntekijöitten huonolle työllisyystilanteelle on oikeasti tehty niin vähän kuin on tehty. Poliittinen tahto ilmeisesti puuttuu.

Miksi?

Asenteet ja stereotypiat ikäihmisistä ovat juurtuneet syvälle. Ikääntynyt työnhakija  lähettää satoja työhakemuksia, päivittää tieto-taitoaan. Minkäs teet, kun työnantaja ei palkkaa töihin. Surullista on, että työnhakijaa syyllistetään ja hän yksin saa kärsiä TE-hallinnon hänelle määräämät ”rangaistukset”. Työttömäksi joutuminen vaikuttaa myös eläkekarttumaan. Miksi ei puututa asenteellisten työnantajien toimintaan?

Organisaatioissa on 50-60 vuotiaita päälliköitä ja johtajia. Ajattelevatko he, että itse sairastavat paljon, eivät opi uusia asioita, eivät motivoidu, ovat hankalia, vastustavat muutoksia, tulevat kalliiksi? Tuskin! Nämä samaiset johtajat kuitenkin sallivat ikäsyrjinnän organisaatioissaan. Siinäpä ristiriita!

Vuosia työttömänä roikkuva henkilö tulee yhteiskunnalle kalliiksi. Työhakijalle itselleen se voi tarkoittaa jatkuvaa köyhyyttä. Ääritapauksessa hän joutuu turvautumaan toimeentulotukeen, mikä entisestään lisää yhteiskunnan kustannuksia.

Miksi seniori-ikäisille työttömille ei ole omaa työllistymisohjelmaa ja omaa palvelua Te-toimistossa? Esimerkki: Jos työkykyinen ja työhaluinen työntekijä jää työttömäksi 62-vuotiaana, vakituiseen ja pitkään määräaikaiseen palvelussuhteeseen häntä ei palkata. Hän jää useiden Te-palveluiden ulkopuolelle, koska palvelut ovat saatavissa vasta 12 kuukauden työttömyyden jälkeen.

Mitä tehdä?

Yhteiskunnassa ja työelämässä vallitsee suuri paradoksi. Kansanedustajat ja muu yhteiskunnan eliitti paasaa työurien pidentämisen puolesta, mutta kukaan ei halua ikääntynyttä töihin.

Hallitus ja eduskunta voisivat rukata säädöksiä ikäystävällisemmiksi tai vähintäänkin sellaisiksi, mitkä kohtelevat eri ikäisiä ihmisiä yhdenvertaisesti. Esimerkiksi: eläkemaksut kaikenikäisille samansuuruiset, iältään vanhimpien työntekijöitten ”irtisanomiskielto”, eläkeläisten verotus samansuuruiseksi palkansaajien kanssa, työkyvyttömyyseläkkeiden kustannusten jakaminen.

Kaikki on hyvin niin kauan, kun työntekijä vanhenee vakituisessa paikassaan. Kupla puhkeaa, jos organisaatio ajautuu vaikeuksiin. On tavallista, että irtisanomistilanteissa karsitaan vanhimpia työntekijöitä. Olisikin syytä säätää Ruotsin mallin mukainen laki turvaamaan seniorin työpaikan säilyminen.

Työtehtäviä voisi mukauttaa ikääntyneille sopiviksi. Tässä kohtaa kaivataan työnantajilta lisää innokkuutta toimia seniorityöntekijöitten hyväksi. Passiivisesta eläkkeelle savustamisesta pitää luopua. Kääntöpuolena kokemuksen poistumiselle on historiatiedon ja hiljaisen tiedon katoaminen organisaatiosta.

Oikeaa tietoa ikääntymisestä ja sen vaikutuksista työn tekemiseen tulisi jakaa nykyistä enemmän sekä yleisellä tasolla että organisaatioiden sisällä. Iän merkitys ymmärretään työelämässä laajalti väärin. Työhyvinvointiohjelmat/ikäohjelmat tulisi julkaista organisaatioiden verkkosivuilla.

Eläkeläisjärjestöjen tulisi perustaa tai ainakin olla mukana edesauttamassa eläkeläisten työllistymistä. On täysin ymmärrettävää, että kaikki eläkeläiset eivät halua eivätkä voi palata työelämään mutta osa haluaa. Ja näitä eläkeläisiä pitää auttaa työpaikan löytämisessä.

Toki seniorit voisivat itsekin aktivoitua: vaatia pontevammin toimia yhteiskunnalta sekä tarkistaa omia asenteitaan. Ei riitä, että aktiivisia senioreita on yksi tai kaksi, tarvitaan senioreiden ”maihinnousu”.

TE-toimiston resursseja tulisi lisätä. Työnhakijan pitää saada aitoa tukea ja apua työllistymiseen heti ensimmäisestä työttömyyspäivästä lukien. Ensimmäinen tapaaminen työnhakijan ja virkailijan kesken tulisi tapahtua kasvokkain, mikäli työnhakija niin haluaa.

Työnantajat ovat varovaisia palkkaamaan ikääntyneitä työntekijöitä. Mitä he pelkäävät? Hakuilmoituksissa korostuvat energisyys, innokkuus, hyvät tietotekniset taidot. Kuvittelevatko työnantajat, että seniorihakija ei omaa näitä taitoja? Puppua!

Korona jyllää maailmalla. Yleensä ikävät tapahtumat saavat ihmiset ajattelemaan asioita syvällisemmin ja myös omaa napaa kauemmaksi. Senioreitakin tullaan tarvitsemaan tästä vaikeasta tilanteesta selviämiseen. Toivottavasti nykytilanne kääntyy senioreiden eduksi!