Kuukausi: heinäkuu 2020

Seniorin uupumus

Mietin vaan, miten ikäihmisen uupumus ja masennus osataan tunnistaa ja miten sitä hoidetaan. Otetaanko seniorin uupumus, väsymys ja masennus todesta terveydenhuollossa ja läheisten parissa. Mietin myös, onko ikäihmisellä itsellä rohkeutta ottaa asia esiin.

Elämä eläkeläisenä tuskin on aina pelkkää auvoa. Moni seniori toimii läheisen omaishoitajana, hoitaa lastenlapsiaan puhumattakaan monista muista velvollisuuksista. Isoon leikkaukseen joutuminen voi nostaa suuria tunteita pintaan, aiheuttaa stressiä. Ikäihmiset myös kärsivät yksinäisyydestä, mikä on korona-aikanakin tullut ilmi.

Työikäisillä on työterveyshuolto ja mahdollisuus Kela-korvattavaan terapiaan. Silti uupumuksen ja masennuksen tunnistamisessa on puutteita. Ne eivät vieläkään ole täysin hyväksyttäviä asioita. Kun ihmisellä on jalka poikki, niin työkaverit lähettävät ”Parane pian” -kortin kotiin. Kun ihminen uupuu, työkaverit eivät edes kysy, miten voit.

Taannoin erään organisaation henkilöstöpäällikkö kertoi, että Varhaisen puuttumisen toimintamalli -ohje on laadittu Kelaa varten. Niin, kaikilla työpaikoilla uupumusta ei oteta vakavasti. Uupunut työntekijä on hälytysmerkki. Jos yksikin henkilö uupuu, niin jokin on pielessä työyhteisössä.

Apua voi olla vaikea saada mielen ongelmiin. Varsinkin, jos prosessit eivät ole kunnossa organisaatioissa. Esimiehillä ei ole riittävästi taitoa ja tietoa tunnistaa uupunutta työntekijää eikä välttämättä haluakaan. Työterveyslääkärin palkan maksaa työnantaja, mikä myös näkyy uupumuksen vähättelynä.

Mikäli työntekijä on reipas, aktiivinen ja toimelias normaalioloissa. Ympäristöä voi olla vaikea saada ymmärtämään tämänkaltaisen henkilön väsymys. Lepää viikonloppu, kyllä se siitä. Helppo sinun on käydä työssä, kun ei ole ongelmia. Minulla sen sijaan on vaivaa tässä, tuostakin sattuu…

Kun työntekijä itse pyytää apua, niin uupumus on edennyt jo pitkälle. Uupumus on tila, jota ei itse välttämättä tunnista eikä ymmärrä kovin helposti. Se voi johtaa masennukseen.

Olisikin tärkeää auttaa työntekijää heti, mieluiten ennaltaehkäisevästi. Ei niin, että työkuormaa kevennetään organisaatiomuutoksen yhteydessä syksyllä. Ristiriidat on ratkaistava tuoreeltaan, ei sitten kun esimiehellä on aikaa. Parin kuukauden kuluttua.

Kun työikäisillä on vaikeuksia saada apua ja tukea uupumiseen, niin millainen tilanne onkaan eläkeikäisten kohdalla. Uupumus ja masennus kun ei tunne yläikärajaa. Tunnistaako terveyskeskuslääkäri väsyneen eläkeläisen? Otetaanko hänet tosissaan? Leimataanko ikäihminen vanhuudenhöperöksi?

Mitä apua uupuneelle ja masentuneelle eläkeikäiselle on tarjolla? Pelkkiä kysymyksiä. Kela korvattavaa tukea ei saa yli 68-vuotiaat. Siinä taas yksi ikäsyrjinnän kukkanen.

Ikääntymisestä rangaistaan Suomessa

Olen kuullut monen eläkeläisen valittavan, että aikaa lääkärille on kohtuuttoman vaikea saada terveysasemalta tai veroprosentti ei laskenut, vaikka tulot putosivat eläkkeelle jäädessä. Mitä ihmettä?

Työntekijöille on järjestetty kattava työterveyshuolto. Eläkkeelle jäätyään ihminen ikään kuin putoaa tyhjän päälle. Suomessa on kaksi terveydenhuoltojärjestelmää, mikä asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan.

Kunnat vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Palveluntuottajia on lukuisia. Ilmeisesti tuo selittää sen, että ikäihmisten palvelut eivät ole yhdenvertaisia kaikissa kaupungeissa. Verkkosivujen perusteella palvelut keskittyvät vanhuuden loppupäähän. Vaikuttaa siltä, että vastikään eläköityneet on taas kerran unohdettu. Voisi kuvitella, että ennalta ehkäisevä terveydenhuolto on tehokasta ja halvempaa kuin erikoissairaanhoito. Mutta eläkeiän alkupäässä olevien ennalta ehkäisevistä terveydenhuoltopalveluista löytyy todella niukasti tietoa.

Helsingin kaupungin sivuilla kerrotaan, että ikääntyneellä on oikeus terveystarkastukseen. Terveystarkastusta haluavan tulee ottaa yhteys terveysasemalle. Soiten (Kokkolan seutu) sivuilta saa lukea, että Seniorien Terveyspisteiden toimintamuotoja ovat matalan kynnyksen neuvontapalvelu ja ajanvarausvastaanotto sekä 67- ja 75-vuotiaiden terveystarkastukset.

Kuuleman mukaan ikääntyneitten terveystarkastuksista moni ei edes tiedä. Sama tilanne on työttömien terveystarkastusten kohdalla. Viranomaiset eivät ilmeisesti halua, että kansalaiset käyttävät terveydenhuoltopalveluja.

Kelan sivuilla kerrotaan, että kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on edistää kuntoutujan työ- ja opiskelukykyä sekä tukea opintojen edistymistä, työelämässä pysymistä ja työelämään siirtymistä tai sinne palaamista. Kelan korvaamaa psykoterapiaa voi saada 16–67-vuotiaat.

Mistä syystä seitsemänkymppinen ei ole oikeutettu Kela-korvattavaan psykoterapiaan? Sellaistakin on tapahtunut, että ikäihmisen mielenterveysongelmia on vähätelty ja ne on kuitattu vanhuudenhöperyydeksi.

Toinen asia, jota katsastin, oli eläkeläisten verotus. Miksi eläkeläinen maksaa korkeampaa veroa kuin palkansaaja? Palkansaaja maksaa veron lisäksi muita maksuja 8,4%. Silti eläkkeensaajan verotus on suurempi kuin palkansaajan.

Verotus 25000 euron vuosituloilla (vuonna 2019):

  • Eläkkeensaaja: 22,9%
  • Palkansaaja 53-63 vuotias: 21,4%
  • Palkansaaja alle 53-vuotias: 20,4%

Selityksenä veroprosentin eroille Veronmaksajat-sivuilla kerrotaan, että eläketuloihin kohdistuu eri vähennyksiä ja sosiaalivakuutusmaksuja kuin palkkaan. Pitää varmasti paikkansa mutta onko se oikein?

Eriarvoisuus, tiedon niukkuus. Nuo kaksi asiaa nousivat päällimmäisinä esiin, kun surffailin eläkeikäisten palvelusivuilla. Asioihin tutustuminen herätti lukemattomia kysymyksiä. Miksi palveluja rajataan iän perusteella? Miksi koko ikänsä veroa maksaneita senioreita verotetaan rankemmin kuin nuoria? Tuntuu valtavan epäoikeudenmukaiselta. Tuntuu, että ikääntymisestä rangaistaan. Säädökset tukevat ikäsyrjintää.

Yhteiskunnan rattaat pyörivät hitaasti, asenneilmastoon vaikuttaminen kestää luvattoman pitkään ja muutosten läpivienti ottaa oman aikansa. Haluan silti uskoa, että asioista puhumalla ja lähettämällä palautetta viranomaisille, maailma muuttuu hitusen paremmaksi paikaksi.

Tässä pari esimerkkiä vaikuttamisesta:

Otakantaa.fi -sivuilla voi kertoa mielipiteensä julkisen hallinnon 2020-luvun kansanlähtöisestä julkisesta hallinnosta. Vastaamisaikaa on 10.8.2020 asti.

https://www.otakantaa.fi/fi/hankkeet/475/

Helsingin kaupungin sivuilla on kysely terveysasemien palveluhankinnan kokeiluun liittyen. Vastaamisaikaa on 7.8.2020 asti.

https://www.hel.fi/uutiset/fi/sosiaali-ja-terveysvirasto/nyt-kokeillaan-uusia-tapoja-tuottaa-terveysasemapalveluja?pd=v

Kahviloilta puuttuu tietoa ikääntymisestä

Kahvilakulttuuri on kehittynyt valtavasti Suomessa tällä vuosisadalla mutta silti on vielä pikkasen parannettavaa. Meillä on lukuisia viihtyisiä kahviloita. Niitä löytyy moneen makuun etenkin suurten kaupunkien keskustoissa. Kesäisin voi kansainväliseen tyyliin istuskella joko sisällä tai ulkona. Leivonnaisia niin ikään on tarjolla vaativallekin kahvittelijalle. Suolaisen ja makean lisäksi maittava lounaskeitto ilahduttaa asiakasta useassa kahvilassa. Jokunen cafe on jo löytänyt tiensä keskustan ulkopuolellekin.

Maassamme on yli miljoona 65+ ikäistä ihmistä, mikä on 21 % koko väestöstä. Asukkaita Suomessa on 5,5 miljoonaa. Väestöennusteen mukaan ikääntyneitten määrä kasvaa 25 %:iin, mikä on lähes puolitoista miljoonaa senioria. Voitteko kuvitella puolitoista miljoonaa ihmistä. Tuossa joukossa riittää runsaasti potentiaalisia asiakkaita kahviloihin.

Tämän päivän kuusikymppiset ovat tottuneita kahvilassa kävijöitä. Ystävien tapaaminen kahvikupin ääressä on monelle seniorille arkea. Olen varma, että suuri osa heistä kahvittelee vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin. He ovat asiakkaita, jotka arvostavat palvelua. Yhä enenevässä määrin myös osaavat vaatia palvelua.

Toivon, että kahvilanomistajat eivät unohda palvelusta nauttivia ja palvelua arvostavia ikäihmisiä kehittäessään kahvilatoimintaa ja perustaessaan uusia kahviloita. Ikääntynyt asiakas on ilmaista mainontaa kahvilalle. Seniorinaisten kesken sana hyvästä palvelusta leviää valon nopeuden lailla.

Muutamia seikkoja, joihin kahviloiden tulisi panostaa:

Henkilökunnan palvelualttius. Kahviloiden työntekijöitten keskuudessa tarvitaan lisää tietoa ikääntymisestä. Myös kesätyöntekijät tulisi perehdyttää senioriasiakkaiden erityispiirteisiin. Töykeältä vaikuttava palvelu ei aina ole oikeasti töykeyttä. Se on tietämättömyyttä. Nuori työntekijä ei voi mitenkään tietää, miten ikävuodet vaikuttavat ihmiseen.

Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että tietoa vanhenemisesta puuttuu myös muilta ammattiryhmiltä ja ihmisiltä. Tekisi mieli sanoa, että neljä miljoonaa ihmistä tarvitsee lisäinfoa ikääntymisestä. Kenties suomalaisten asenteissa on korjaamisen varaa?

Ikäihmiselle tarjotin kahvikuppeineen voi olla liian painava. Itsepalvelujonossa seisominen tuottaa hankaluuksia, tönityksi tulemisen vaara on olemassa täpötäydessä kahvilassa. Kahvilatyöntekijällä tulisi olla aikaa viedä asiakkaan tilaus pöytään. Ihannetilanne tietenkin olisi pöytiintarjoilu. Henkilökuntaa pitäisi siis olla riittävästi, jotta työntekijät ehtisivät palvella jokaista asiakasta. Ystävällinen, palvelualtis henkilökunta korvaa pieniä puutteita muilla osa-alueilla. Tasokas palvelu on hyvää mainosta kahvilalle.

Esteettömyys on toki tuiki välttämätöntä. On hyvä, jotta kahvilaan pääsee pyörätuolilla tai rollaattorilla. Lisäksi pöydät tulisi sijoittaa riittävän väljästi. Ainakin osa pöydistä tulisi olla ns. normaaleja pöytiä, joihin kuka tahansa voi vaivattomasti istuutua. Joissakin kahviloissa suuri osa pöydistä on korkeita, niihin kaikkien asiakkaiden ei ole mahdollista kavuta.

Myös astioiden tulisi olla suunniteltu siten, että mahdollisimman monen kahvittelijan on helppo käyttää niitä. Tarjolla voisi olla pari erilaista kahvikuppimallia. Taitava suunnittelija kyllä keksii cafen tyyliin sopivat mallit. Eräässä kahvilassa oli vain korvattomia kahvikuppeja. Ikääntyneellä rouvalla oli suuria ongelmia juoda iltapäiväkahvinsa kupeista.

Saavutettavuus sisältää myös ymmärrettävyyden. Kahvilan verkkosivut, viestintä, hinnasto tulisi olla joka ainoalle kävijälle helppolukuinen ja ymmärrettävä. Taas tullaan resursseihin, ja nimenomaan pätevään henkilökuntaan. Henkilökuntaa pitäisi olla riittävästi, jotta heillä on aikaa ja myös osaamista viestiä ja kertoa myytävistä tuotteista.

Suklaacroissant. Tämä on minun henkilökohtainen toiveeni. Kovasti paljon toivoisin suklaacroissanteja kahviloiden valikoimaan. Olen bongannut mantelicroissanteja ja kerma-marjatäytteisiä croissanteja mutta suklaacroissantit loistavat poissaolollaan. Kaiholla muistelen belgialaisia suklaisia ihanuuksia.