Kuukausi: marraskuu 2020

Tuntuuko Sinusta siltä, että ikääntyneitä ei kuunnella?

Kuunnellaan ja kuullaan toisiamme.

Koetko, että Sinua ei kuunnella? Koetko, että ikääntyneet niputetaan yhteen? Eläkeajan alussa olevat elävät erilaista arkea kuin 85+ ikäiset. Koetko, että ikääntyneiden asioista päättävät muut kuin seniorit itse?

Tietoa on paljon, silti juuri sitä tiettyä tietoa voi olla vaikea saada tai löytää. Tieto on pirstaleina siellä täällä. Tuntuu, että omaa ongelmaa kukaan ei ota vakavasti ja halua ratkaista.

Television ajankohtaisohjelmissa samat tutut asiantuntijat ja virkamiehet keskustelevat päivänpolttavista aiheista. He keskustelevat myös ikääntyneitten ja työttömien asioista. Missä ovat ikääntyneet kokemusasiantuntijat ja missä ovat työttömät keskustelijat?

Suomessa on yli 65-vuotiaita 22,3 % väestöstä. Ikääntyneitten osuus on kasvussa. Pari vuotta sitten vastaava luku oli 21,4 %. Soisi, että eläkeläisten ääni kuuluisi yhteiskunnassa samassa suhteessa kuin heidän osuutensa on väestöstä. Ikääntyneet ovat myös kuluttajina ja veronmaksajina merkittävä ryhmä.

Korona-aikana on paljon keskusteltu yritysten selviytymiskyvystä. Yhteiskunta on panostanut yrityksiin taloudellisesti. Keskustelun ulkopuolelle ovat jääneet ihmiset. Entä jos panostettaisiin pienituloisiin eläkeläisiin alentamalla veroprosenttia tai lisättäisiin palkkatukea työttömille? Ihmisille jäisi enemmän rahaa kulutukseen, mistä myös yritykset hyötyisivät.

Vaikuttaa siltä, että nykyisenkin hallituksen aikana asioiden ja lakien valmisteluun ei paneuduta riittävästi, yhteiskunnallisesta keskustelusta puhumattakaan. Toimittajilla on ehkä liian lyhyt aika valmistella juttuja? Yleiseen keskusteluun tarvittaisiin nykyistä laajempi näkökulma. Mihin meillä on niin kova kiire Suomessa, ettei asioita ehditä valmistella huolellisesti?

Vanhustenhoito (laitos ja kotihoito), työllisyyspolitikka, vammaisten asiat, lastensuojelu aika ajoin ryöpsähtävät julkiseen keskusteluun jonkin yksittäisen keissin takia. Jotenkin keskusteluista tulee mielikuva, että asiat ovat hyvin, kunhan vaan tietty yksityiskohta korjataan. Siitä huolimatta samantapainen keskustelu käydään vuoden parin välein uudestaan ja uudestaan. Epäkohdille ei ole todellisuudessa tehty yhtään mitään.

Ilokseni huomasin, että ensi vuonna on alkamassa viisivuotinen Hyvin sanottu -hanke. Hankkeessa on mukana monia toimijoita kuten Eläkeliitto ja Valtiovarainministeriön Avoin hallinto -ohjelma. Taisipa Tasavallan Presidentin kansliakin olla yksi yhteistyökumppaneista.

Hankkeessa pyritään vahvistamaan suomalaisen keskustelukulttuurin parhaita puolia ja luomaan turvallisia keskusteluympäristöjä. Samalla vahvistetaan suomalaisten luottamusta ja ymmärrystä toisiaan kohtaan.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/11/16/hyvin-sanottu-bra-sagt-hanke-kutsuu-parantamaan-suomalaista

Testaa itsesi – millainen nettikeskustelija olet?

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/11/16/testaa-itsesi-millainen-nettikeskustelija-olet

Kuunnellaan ja kuullaan toisiamme.

”Nuorentava” kaupunkipyörä

Kaupunkipyöräkausi päättyi viime viikonvaihteessa, mikä oli ikään kuin ennakkoilmoitus sään kylmenemisestä. Lämpötilan lasku, syystuulen viuhuna ja sateen ropina eivät juurikaan houkuttele nousemaan pyörän selkään.

Päättynyt kausi oli jo kolmas kausi, kun ajelin keltaisella kaupunkipyörällä. Ajelin sillä useita kertoja viikossa. Yhtenä päivänä huristelin pari kolme matkaa päivässä, toisena päivänä en yhtään matkaa.

Ajamani matkat olivat yleensä lyhyitä. Fillarin käyttöaika oli 30 minuuttia. Toki pyörällä saattoi ajella pidempääkin, kunhan maksoi euron lisämaksun jokaisesta seuraavasta puolituntisesta. Lyhyet kaupunkimatkat riittivät minulle mainiosti. Pitkät pyöräilyretket siirtyivät menneeseen aikaan muutama vuosi sitten.

Moni tuttava kysyi, miksi en käytä omaa polkupyörää? Suurin syy on kaupunkipyörän helppous. Ei huolto-ongelmia. Ei säilytysongelmia. Ei varastamisen pelkoa. Nappasin fillarin sieltä, missä kulloinkin olin. Pyöräasemia oli paljon, 350 kappaletta Helsingissä ja Espoossa, kuten edellisenäkin vuonna. Ajelin sen pituisen matkan kuin sillä hetkellä tuntui hyvältä. Pyörän palautin lähimmälle asemalle.

Kaupunkipyörä liikutti. Käytin fillaria lähinnä hyötykäytössä. Useita bussimatkoja jäi ajamatta joko kokonaan tai osittain, pari ylimääräistä kyläreissuakin tuli tehtyä. Sain siis monta liikuntahetkeä lisää, mikä on ikääntyneelle plussaa.

Eräs kuulemani harhaluulo oli, että kaupunkipyörä on raskas polkea. Kieltämättä fillari näyttää raskastekoiselta, mutta en kokenut sitä raskaaksi. Mielestäni pyörä toimi oikein hyvin kaupunkikäytössä.

Jostain kumman syystä tunsin itseni itsevarmaksi ja lähes nuoreksi joka kerta, kun viiletin kaupunkipyörällä. En oikein tiedä, mistä tunne tuli ja miksi. Pyöräasemilla kohtasin lähinnä nuoria ja nuorehkoja polkijoita, mistä voisin päätellä, että olisin kokenut olevani vanha heidän joukossaan. Kävi juuri päinvastoin. Oli miten oli, pyöräily on hyväksi hyvinvoinnille, oli ihminen minkä ikäinen tahansa tai oli pyörä oma tai lainattu.  

Ihan kympin arvoinen kulunut pyöräilykausi ei ollut. Heinäkuussa kohtasin turhan monta huoltoa kaipaavaa pyörää asemilla. Olivatko huoltomiehet lomalla, kenties?

Toivon mukaan Helsingin kaupunki tuo fillarit liikenteeseen taas ensi kesänä.

Kirjoitin blogin kaupunkipyörästä myös viime vuonna.