Yhteydenpito on niin kovin vaivatonta nykymaailmassa, kun on sähköposti, kännykät, tekstiviestit, some ja ties mitkä yhteydenpitovälineet. Yhteydenpito ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan.

Palasin kolmen viikon lomamatkalta Portugalista viime viikonloppuna. Vieläkin on hieman typertynyt olo. Kolmessa viikossa ehti luoda uudet rutiinit uudessa ympäristössä.

Mielenkiintoista oli havaita, että yhteydenpidon kannalta tuskin huomasin, etten ole Suomessa niin yksinkertaista viestittely on. Suomessakin on arjen keskellä aika usein yhteydessä ystäviin ja tuttaviin puhelimitse ja netin välityksellä. Itse asiassa lomalla tuli oltua yhteydessä sellaisiinkin tuttaviin, joiden kanssa muuten on harvemmin tekemisissä.

Yhteydenpidosta tuli mieleen vuosien ja taas vuosien takainen vajaan vuoden pituinen maailmanympärysmatkani. Tuolloin soittelin maailmalta huolestuneelle äidille ´collect calleja´ eli puheluja, jotka vastaanottaja maksoi. Jo se, että ´collect call´ -puhelimen löysi, oli haastavaa joissakin kaupungeissa ja maissa.

Paperiset kirjeet noudin poste restantesta. Poste restante on palvelu, jossa henkilö noutaa hänelle saapuneen postin itse postitoimistosta. Matkalla tutustuin ihmisiin, joiden kanssa päätettiin kirjoitella, jos  sattui olemaan osittain samanlainen matkasuunnitelma. Sovittiin siis kirjeen lähettämisestä esimerkiksi Tahitin tai Sydneyn poste restanteen. Kerran sovittiin hollantilaisen tytön kanssa treffit neljän kuukauden päähän Singaporeen. Muistan myös hyvin, kun odottelin eräässä intialaisessa pankissa 40 asteen helteessä lähes koko päivän, jotta saisin vaihdettua matkashekkini paikalliseen valuuttaan.

Te kaikki omanikäiseni lukijat varmasti muistatte, että takavuosina piti nähdä vaivaa, kun halusi pitää yhteyttä ja hoitaa asioita. Silti elämä rullasi eteenpäin. Ihmettelen vaan, miksi yksinäisiä ihmisiä on tänä päivänä niin monia vaikka yhteydenpidon helpottamiseksi on lukuisia keinoja. Luulisi, että keinoja löytyy kaikenikäisille ihmisille.