Kategoria: Hyvinvointi (Page 1 of 3)

Kuolema – vaiettu aihe

Olen pitkään halunnut kirjoittaa kuolemasta. En vaan ole tiennyt, miten siitä kirjoittaisin. Nyt päätin yrittää.

Kuoleman lisäksi on muitakin vaiettuja aiheita kuten eläkkeelle jääminen ja ikä. Näihin elämän suuriin asioihin kuten myös lapsen saamiseen ehtii ja voi valmistautua. Vauvan odottamiseen yhdeksän kuukautta, eläkkeelle jäämiseen vuosikausia samoin kuolemaan. Silti kyseiset tapahtumat yllättävät. Elämää ei voi kaikilta osin käsikirjoittaa ennalta.

Voisi olettaa, kun ihmiselle kertyy kokemusta ja tulee ikää, niin luonnollisista asioista puhuminen helpottuisi. Näin ei kuitenkaan tapahdu. Johtuuko vaikeneminen siitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa arvostetaan nuoruutta ja tehokkuutta. Ihminen arvotetaan työn perusteella. Vanhenemiseen liittyvät aiheet sysätään taka-alalle. Jopa seniorit itse välttelevät ikääntymistä koskettavien asioiden käsittelyä.

Vanheneminen ja kuolema ovat osa ihmisen elinkaarta. Kuolemaan suhtautumiseen ei ole yhtä oikeaa tapaa, kuten ei ole moneen muuhunkaan asiaan. Jokainen tapa on oikea.

Vaikka olen pohtinut ja ajatellut kuolemaa paljon, siihen ei ole mitään erityistä syytä. No, ehkä ikä, koronavirus. Poisnukkuneista kertoviin uutisiin törmää tavan takaa. Ikääntyneenä nuo uutiset erottuvat laajasta uutisvirrasta eri tavoin kuin nuorena.

Voin sanoa, että kuolemaan perehtyminen muiden ihmisten kokemusten kautta, kuolemasta puhuminen jopa kirjoittaminen hälventävät kuolemanpelkoa. Kuoleman käsittely eriskummallisella tavalla rauhoittaa. Myös ajatukset elämästä ja kuolemasta muuttuvat arvostavammaksi. Toki myös elämänkokemus auttaa suhteuttamaan asioita.

Nuorena tuntee olevansa kuolematon. Jopa keski-ikä on kaukana. Hyvä niin. Elämän varrella tulee menetyksiä. Ne pistävät miettimään, vuosi vuodelta syvällisemmin.

Mummoni kuoli, kun olin teini-ikäinen. Minua pyydettiin katsomaan hänen ruumistaan. En mennyt. Halusin muistaa mummoni elävänä. Olen edelleen sitä mieltä, että tein oikean ratkaisun, vaikka sain kuulla pari ihmettelevää kommenttia.

Kun läheinen ihminen sairastaa pitkään, niin kuolemaan voi ikään kuin valmistautua, mikä hieman helpottaa. Varsinkin jos läheinen on iäkäs ja kovin sairas. Ei halua, että hän kärsii, ei vaikka itse haluaisi pitää hänet luonaan.

Tieto rakkaan ihmisen menehtymisestä on pysäyttävä hetki. Etukäteen ei tiedä, miten käyttäytyy. Ensireaktio voi olla täysin hallitsematon. Muutama vuosi sitten sain tiedon minulle tärkeän ihmisen poismenosta. Olin voinut etukäteen valmistautua suru-uutiseen, silti en pystynyt hallitsemaan reaktiotani. Uutisen kuultuani aloin tahtomattomattani vapista, en pystynyt hillitsemään itseäni. Tahdonvoima ei riittänyt. Oli pakko istuutua. En kyennyt ajattelemaan järkevästi. En toimimaan. Oli pelottavaa kokea reaktio, jolle ei voinut mitään.

Suru iski myöhemmin. Surun käsitteleminen on oma prosessinsa. Sen kanssa oppii elämään – ajan kanssa. Puhuminen ei yksin poista surua, helpottaa kylläkin. Surevaa ihmistä ei voi tunnistaa ulkoisen olemuksen perusteella. Surevan ihmisen kohtaaminen voi tuntua vaikealta. Mitä hänelle pitäisi sanoa?

Taannoin eräs henkilö kertoi, että hän on saanut elää mielenkiintoisen ja vaiherikkaan elämän, mikä auttaa häntä kestämään äskettäin todetun vaikean sairauden. Olen lähes kaksikymmentä vuotta miettinyt tuota kohtaamista ja yrittänyt elää siten, että voin sanoa samoin. 

Tiedostan kuoleman, toivottavasti se on vielä kaukana. Jollain tavoin ajatus, etten elä ikuisesti kulkee mukana. Elämän rajallisuus näkyy muun muassa siten, että tiettyjen tavoitteiden toteuttamista ei voi lykätä kymmenen vuoden päähän vaan ne on toteutettava lähitulevaisuudessa.  

Ikäluokkani tilastollinen keskimääräinen elinikä on noin kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Minulla on siis viisitoista toiminnallista vuotta edessä. Vuosia, jolloin voin toteuttaa unelmiani. Haluan myös uskoa, että oikealla asenteella ja elintavoilla voi saada pari toiminnallista vuotta lisää. Toivoa pitää aina olla!

Oikein käytetty elämä on kyllin pitkä. – Seneca.

Nuoruuden inhokit – vanhuuden suosikit

Olen kasvanut maalla 60- ja 70-luvulla. Jokaisessa talossa oli vähintään pieni peruna- ja kasvimaa, niin omassa lapsuudenkodissanikin. Raparperit ja marjapensaat kuuluivat vakiokasveihin. Kukkapenkit kaunistivat rakennusten vierustoja. Pienestä pitäen sekä sisäkukkien että ulkokukkien kastelu kuului askareisiini.

Elämä tuohon aikaan oli hyvin erilaista kuin nykyään. Maalla oltiin varsin omavaraisia. Suomi oli maatalousmaa. Kulutustavaroita oli nykyaikaan verrattuna niukasti. 

Lämpimät juustokuorrutteiset voileivät tulivat. Taisi olla 70-lukua? Tykkäsin niistä.

Monia hyviä muistoja on jäänyt noilta ajoilta. Mutta nuoruudesta jäi myös muutama seikka, jota suorastaan inhosin aikuisiällä. Pelapuut, raparperit, villasukkien kutominen ja vohvelikankaiset pyyheliinat.

Miksi näin kävi? En osaa kovin hyvin perustella. Todennäköisesti suurin syy oli se, että tiettyjen ruokien ja tavaroiden kanssa joutui kyllästymiseen asti tekemisiin. Vaihtoehtoja ei ollut. Pelapuu ja raparperi olivat helppohoitoisia, harmaata villalankaa sai naapurin muutaman lampaan tilalta, vohvelikangas oli edullista.  

Merkillistä on se, että tänä päivänä suorastaan rakastan noita nuoruuden inhokkeja. Aikaa on kai kulunut tarpeeksi. Nuoruuden inhokeista on tullut vanhuuden suosikkeja. Hyvät lukijat, onko kenellekään teistä käynyt samoin?

Pelapuu

Pelapuu eli pelargonia. Kasvia tosiaan kutsuttiin pelapuuksi kotipitäjässäni. Pelapuut saviruukuissa täyttivät kotini jokaisen ikkunanlaudan. Siltä ainakin tuntui. Ne kai olivat helppokasvuisia, kukkivat paljon. Olivat siten näyttäviä. Muistan, että äiti sai ne kukoistamaan, naapuritkin ihastelivat.

Vuosia on ilmeisesti vierähtänyt riittävästi, koska tänä päivänä pelapuu näyttää silmissäni kauniilta. Kukkii upeasti taloyhtiön pihamaalla.  

Raparperi

Pihamaalla kasvoi useita rapaperipuskia. Ne viihtyivät hyvin, kasvoivat vauhdilla. Koko kesälle riitti aineksia. Raparperia käytettiin kiisseleissä, hilloissa, leivonnaisissa. Raparperipiirakkaa oli tarjolla aivan liian usein. Voi miten petyinkään, kun äiti sekoitti poimimani metsämansikat raparperikiisseliin.

No, tänä päivänä toivon, jotta löytäisin useammin raparperia sisältävän tuotteen kaupasta tai kahvilasta. Ilahduttava löytö oli raparperijogurtti pari viikkoa sitten. Virossa asuessani bongasin raparperituotteita tavan takaa. Ehdoton suosikkini oli raparperikääretorttu Supelsaksad-kahvilassa. Siinäpä viikonlopun leivontaidea!  

Villasukkien kutominen

Villasukkien kutominen on kiistaton ykkösharrastukseni nykyisin. Niiden kutominen on rentouttavaa. Sitä voi tehdä televisioa katsellessa. Kutominen on helppoa. Valmista tulee rivakasti. Väreillä voi leikkiä.

Minulla on ollut ristiriitainen suhtautuminen villasukkien kutomiseen. Muistan olleeni innokas käsitöiden harrastaja jo nuorena. Sen jälkeen vierähti vuosikymmeniä, etten kutonut sukan sukkaa. Käytin kyllä villasukkia mutta en itse halunnnut niitä kutoa. Ei kai ollut riittävän ”hienoa”. Villasukkalankakin oli useimmiten harmaata. Villapaitojen kutominen sen sijaan oli kivaa.

Vohvelikankaiset pyyheliinat

Vohvelikankaasta olen kirjoittanut kokonaisen blogin. http://www.ikaantymisenihmeet.net/2020/03/ Niin ihastunut olen siihen. Kangas on ehdottomasti paras pyyheliinamateriaali. Kevyt ja imukykyinen.

Vuosikymmeniä sitten vohvelikankaasta oli vain yksi variaatio. Kangas oli ohutta. Toisin on tänä päivänä. On muhkeaa kangasta ja vielä muhkeampaa kangasta.

Voi miten toivoinkaan, että nuoruudessani olisi ollut froteepyyhkeitä. Ajat muuttuvat. Suunnittelen vaihtavani froteiset pyyhkeeni vohvelikankaisiksi. Ihana vanhan roosan värinen paksu vohvelikangas odottaa ompelijaansa.

Kuumat kesät ja kylmät talvet

Aika kultaa muistot. Ja hyvä niin. Kiinnostavaa on ollut todeta, miten kaksi henkilöä voi muistaakaan saman tapahtuman eri tavoin.  

Omissa muistoissani lapsuuden kesät olivat kuumia ja aurinkoisia. Olivatko tosiaan? Tarkemmin ajatellen myös sateisista kesistä ja kylmistä järvivesistä on muistikuvia. Viileä vesi ei kylläkään estänyt uintireissuja.

Kokosin säähavaintoja kahdelta asemalta: Helsinki Kaisaniemi ja Ähtäri Inha. Ajanjaksot ovat 1964-69 ja 2014-19. Data on Ilmatieteen laitoksen.

Taulukkoon 1 merkitsin jokaisen kuukauden keskilämpötilan ja kuukauden sadesumman kyseisiltä vuosilta.

Taulukoista 2-4 voi nähdä, että kuukauden keskilämpötila on ollut korkein kesä- ja heinäkuussa, kylmin kuukausi on tammikuu 2010-luvulla. Sademäärissä on enemmän hajontaa. 1960-luvulla sateisin kuukausi oli joulukuu Helsingissä.

Jos haluat tutustua lämpötiloihin tarkemmin, ohessa taulukot.

Seniorin uupumus

Mietin vaan, miten ikäihmisen uupumus ja masennus osataan tunnistaa ja miten sitä hoidetaan. Otetaanko seniorin uupumus, väsymys ja masennus todesta terveydenhuollossa ja läheisten parissa. Mietin myös, onko ikäihmisellä itsellä rohkeutta ottaa asia esiin.

Elämä eläkeläisenä tuskin on aina pelkkää auvoa. Moni seniori toimii läheisen omaishoitajana, hoitaa lastenlapsiaan puhumattakaan monista muista velvollisuuksista. Isoon leikkaukseen joutuminen voi nostaa suuria tunteita pintaan, aiheuttaa stressiä. Ikäihmiset myös kärsivät yksinäisyydestä, mikä on korona-aikanakin tullut ilmi.

Työikäisillä on työterveyshuolto ja mahdollisuus Kela-korvattavaan terapiaan. Silti uupumuksen ja masennuksen tunnistamisessa on puutteita. Ne eivät vieläkään ole täysin hyväksyttäviä asioita. Kun ihmisellä on jalka poikki, niin työkaverit lähettävät ”Parane pian” -kortin kotiin. Kun ihminen uupuu, työkaverit eivät edes kysy, miten voit.

Taannoin erään organisaation henkilöstöpäällikkö kertoi, että Varhaisen puuttumisen toimintamalli -ohje on laadittu Kelaa varten. Niin, kaikilla työpaikoilla uupumusta ei oteta vakavasti. Uupunut työntekijä on hälytysmerkki. Jos yksikin henkilö uupuu, niin jokin on pielessä työyhteisössä.

Apua voi olla vaikea saada mielen ongelmiin. Varsinkin, jos prosessit eivät ole kunnossa organisaatioissa. Esimiehillä ei ole riittävästi taitoa ja tietoa tunnistaa uupunutta työntekijää eikä välttämättä haluakaan. Työterveyslääkärin palkan maksaa työnantaja, mikä myös näkyy uupumuksen vähättelynä.

Mikäli työntekijä on reipas, aktiivinen ja toimelias normaalioloissa. Ympäristöä voi olla vaikea saada ymmärtämään tämänkaltaisen henkilön väsymys. Lepää viikonloppu, kyllä se siitä. Helppo sinun on käydä työssä, kun ei ole ongelmia. Minulla sen sijaan on vaivaa tässä, tuostakin sattuu…

Kun työntekijä itse pyytää apua, niin uupumus on edennyt jo pitkälle. Uupumus on tila, jota ei itse välttämättä tunnista eikä ymmärrä kovin helposti. Se voi johtaa masennukseen.

Olisikin tärkeää auttaa työntekijää heti, mieluiten ennaltaehkäisevästi. Ei niin, että työkuormaa kevennetään organisaatiomuutoksen yhteydessä syksyllä. Ristiriidat on ratkaistava tuoreeltaan, ei sitten kun esimiehellä on aikaa. Parin kuukauden kuluttua.

Kun työikäisillä on vaikeuksia saada apua ja tukea uupumiseen, niin millainen tilanne onkaan eläkeikäisten kohdalla. Uupumus ja masennus kun ei tunne yläikärajaa. Tunnistaako terveyskeskuslääkäri väsyneen eläkeläisen? Otetaanko hänet tosissaan? Leimataanko ikäihminen vanhuudenhöperöksi?

Mitä apua uupuneelle ja masentuneelle eläkeikäiselle on tarjolla? Pelkkiä kysymyksiä. Kela korvattavaa tukea ei saa yli 68-vuotiaat. Siinä taas yksi ikäsyrjinnän kukkanen.

Kahviloilta puuttuu tietoa ikääntymisestä

Kahvilakulttuuri on kehittynyt valtavasti Suomessa tällä vuosisadalla mutta silti on vielä pikkasen parannettavaa. Meillä on lukuisia viihtyisiä kahviloita. Niitä löytyy moneen makuun etenkin suurten kaupunkien keskustoissa. Kesäisin voi kansainväliseen tyyliin istuskella joko sisällä tai ulkona. Leivonnaisia niin ikään on tarjolla vaativallekin kahvittelijalle. Suolaisen ja makean lisäksi maittava lounaskeitto ilahduttaa asiakasta useassa kahvilassa. Jokunen cafe on jo löytänyt tiensä keskustan ulkopuolellekin.

Maassamme on yli miljoona 65+ ikäistä ihmistä, mikä on 21 % koko väestöstä. Asukkaita Suomessa on 5,5 miljoonaa. Väestöennusteen mukaan ikääntyneitten määrä kasvaa 25 %:iin, mikä on lähes puolitoista miljoonaa senioria. Voitteko kuvitella puolitoista miljoonaa ihmistä. Tuossa joukossa riittää runsaasti potentiaalisia asiakkaita kahviloihin.

Tämän päivän kuusikymppiset ovat tottuneita kahvilassa kävijöitä. Ystävien tapaaminen kahvikupin ääressä on monelle seniorille arkea. Olen varma, että suuri osa heistä kahvittelee vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin. He ovat asiakkaita, jotka arvostavat palvelua. Yhä enenevässä määrin myös osaavat vaatia palvelua.

Toivon, että kahvilanomistajat eivät unohda palvelusta nauttivia ja palvelua arvostavia ikäihmisiä kehittäessään kahvilatoimintaa ja perustaessaan uusia kahviloita. Ikääntynyt asiakas on ilmaista mainontaa kahvilalle. Seniorinaisten kesken sana hyvästä palvelusta leviää valon nopeuden lailla.

Muutamia seikkoja, joihin kahviloiden tulisi panostaa:

Henkilökunnan palvelualttius. Kahviloiden työntekijöitten keskuudessa tarvitaan lisää tietoa ikääntymisestä. Myös kesätyöntekijät tulisi perehdyttää senioriasiakkaiden erityispiirteisiin. Töykeältä vaikuttava palvelu ei aina ole oikeasti töykeyttä. Se on tietämättömyyttä. Nuori työntekijä ei voi mitenkään tietää, miten ikävuodet vaikuttavat ihmiseen.

Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, että tietoa vanhenemisesta puuttuu myös muilta ammattiryhmiltä ja ihmisiltä. Tekisi mieli sanoa, että neljä miljoonaa ihmistä tarvitsee lisäinfoa ikääntymisestä. Kenties suomalaisten asenteissa on korjaamisen varaa?

Ikäihmiselle tarjotin kahvikuppeineen voi olla liian painava. Itsepalvelujonossa seisominen tuottaa hankaluuksia, tönityksi tulemisen vaara on olemassa täpötäydessä kahvilassa. Kahvilatyöntekijällä tulisi olla aikaa viedä asiakkaan tilaus pöytään. Ihannetilanne tietenkin olisi pöytiintarjoilu. Henkilökuntaa pitäisi siis olla riittävästi, jotta työntekijät ehtisivät palvella jokaista asiakasta. Ystävällinen, palvelualtis henkilökunta korvaa pieniä puutteita muilla osa-alueilla. Tasokas palvelu on hyvää mainosta kahvilalle.

Esteettömyys on toki tuiki välttämätöntä. On hyvä, jotta kahvilaan pääsee pyörätuolilla tai rollaattorilla. Lisäksi pöydät tulisi sijoittaa riittävän väljästi. Ainakin osa pöydistä tulisi olla ns. normaaleja pöytiä, joihin kuka tahansa voi vaivattomasti istuutua. Joissakin kahviloissa suuri osa pöydistä on korkeita, niihin kaikkien asiakkaiden ei ole mahdollista kavuta.

Myös astioiden tulisi olla suunniteltu siten, että mahdollisimman monen kahvittelijan on helppo käyttää niitä. Tarjolla voisi olla pari erilaista kahvikuppimallia. Taitava suunnittelija kyllä keksii cafen tyyliin sopivat mallit. Eräässä kahvilassa oli vain korvattomia kahvikuppeja. Ikääntyneellä rouvalla oli suuria ongelmia juoda iltapäiväkahvinsa kupeista.

Saavutettavuus sisältää myös ymmärrettävyyden. Kahvilan verkkosivut, viestintä, hinnasto tulisi olla joka ainoalle kävijälle helppolukuinen ja ymmärrettävä. Taas tullaan resursseihin, ja nimenomaan pätevään henkilökuntaan. Henkilökuntaa pitäisi olla riittävästi, jotta heillä on aikaa ja myös osaamista viestiä ja kertoa myytävistä tuotteista.

Suklaacroissant. Tämä on minun henkilökohtainen toiveeni. Kovasti paljon toivoisin suklaacroissanteja kahviloiden valikoimaan. Olen bongannut mantelicroissanteja ja kerma-marjatäytteisiä croissanteja mutta suklaacroissantit loistavat poissaolollaan. Kaiholla muistelen belgialaisia suklaisia ihanuuksia.

6 vinkkiä eläkeajan suunnitteluun

Oletko jäämässä eläkkeelle lähitulevaisuudessa? Jos vastasit kyllä, niin suosittelen lukemaan blogikirjoituksen loppuun.

Eläkkeelle jääminen on laaja-alaisesti vaikuttava elämänmuutos, jota helpottaa huolellinen valmistautuminen. Eläkkeelle valmistautumiseen ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Siispä olen koonnut pohdinnan tueksi muutaman yleispätevän seikan. Lisää vinkkejä eläkeaikaan valmistautumiseen julkaisen loka-marraskuussa.

Aktiivisesta eläkeajasta puhutaan nyt paljon, kaikki eivät koe sitä omakseen eikä tarvitsekaan. Jokaisella on oikeus, suorastaan velvollisuus tehdä eläkeajasta omannäköisensä.

Olipa tavoitteesi mikä tahansa, eläkeajan suunnittelu on hauskaa ja rentouttavaa. Kuten yleensä suunnittelussa, matka on vähintään yhtä tärkeä kuin tavoitteen saavuttaminen. Muista siis unelmoida ISOSTI!

1. Varaudu eläkeaikaan

Eläkeaikaan kannattaa todellakin valmistautua tai vähintäänkin on hyvä tiedostaa, mitä tuleman pitää. Itse aloin miettiä eläkeasioita noin kuudenkymmenen ikävuoden paikkeilla. Eläkeasiat nousivat ikään kuin luonnostaan mieleen. Huomioitavaa:

  • Rakenna oma käsitys eläkeläisyydestä.
  • Ole avoin uudelle elämänvaiheelle ja sen tuomille mahdollisuuksille.
  • Mieti, mitä odotuksia sinulla on eläkeaikaan.
  • Listaa asiat, joista pidät ja joita teet mielelläsi, mistä kenties voisit luopua.
  • Mieti, millaisia riskejä muuttuvaan elämäntilanteeseen liittyy ja miten voit niihin varautua.
  • Pohdi, mikä olisi hyvä ajankohta jäädä eläkkeelle.
  • Pidä mielessä asumisvaihtoehdot.
  • Muista, että vanhuus ei ole koko ajan samanlaista.

2. Panosta mielen ja kehon hyvinvointiin

Yksi tärkeimmistä asioista on oma hyvinvointi sekä mielen että kehon. Kun voit itse hyvin, pystyt auttamaan muita. Jos työ on aiheuttanut stressiä ja unettomuutta, korjaa asiat ennen eläkeaikaa.

Liikutko tarpeeksi? Jos tarvitset tukea, hanki personal trainer tai liity liikuntaryhmiin.

Onko verkostosi kunnossa? Jos havaitset päivitystarpeita, älä epäröi liittyä porukoihin, joissa voit tutustua ihmisiin. Myös aikuisena uuden sydänystävän löytäminen on mahdollista.

Ja viimeisenä, ei suinkaan vähäisimpänä on aivoterveys. Säilytä uteliaisuutesi, käytä ”päätäsi”, hanki uusi harrastus, opiskele uusi kieli, perehdy vaikka EU-säädöksiin. Ihan mitä tahansa, mikä saa sinut käyttämään aivojasi.

3. Tarkista talous

Eläkkeelle jäädessä tulot yleensä pienenevät, mutta kulut pysyvät samoina. Omia menoja seuraan yksinkertaisen excel-taulukon avulla. Seurannan tuloksena saa selville todelliset kulut. Yllätyksiä voi olla luvassa. Jos tarpeen, vaihda puhelinliittymä edullisempaan, kilpailuta sähkösopimus, myy turhat tavarat.

Eläkelaskureita käytän, kun mietin mikä olisi hyvä aika eläköityä. Eläkevakuutusyhtiöitten omilta sivuilta voi tarkistaa karttuneen eläkkeen, toki voit myös varata ajan eläkeneuvojalle.  

4. Päivitä asiakirjat

Uuden elämän kynnyksellä ei kannata missata virallisia asiakirjoja. Ne ovat välttämättömiä kohdatessa mahdollisia vastoinkäymisiä. Vakuutukset on syytä päivittää vastaamaan uutta tilannetta. Tarvitsetko kenties terveysvakuutuksen, kun työterveyshuolto on enää vain muisto.

Kanta-palveluun on syytä kurkistaa ja varmistaa, että hoitotahto ja elinluovutustahto ovat ajan tasalla. Onko testamentti jo laadittu?

5. Luo encore-ura

Tiesitkö, että eläkkeellä voit halutessasi työskennellä. Voi aloittaa uuden entistä ehomman työuran tai työskennellä muutaman tunnin viikossa. Uutta eläkettäkin karttuu työansioista. Olkaamme ikuisia optimisteja ja uskokaamme, että säädökset ja asenteet ikääntyneitä työntekijöitä kohtaan muuttuvat positiivisemmiksi.

Voit myös hyödyntää vuosien varrella kertynyttä osaamista ja työllistää itsesi. Tai voit perustaa yrityksen, nostaa esiin uinuvat haaveet ja muuntautua todelliseksi businessnaiseksi. Vaihtoehtoja siis on.

6. Unelmoi usein, unelmoi suuria

Älä unohda unelmoida. Pidä mielessä, että unelmat voivat toteutua, jos sinulla on kylliksi rohkeutta tavoitella niitä. Listasin muutaman asian, josta voit nauttia eläkeaikana. Ikään kuin esimakua tulevaan.

  • Lopeta jahkailu – ryhdy toimeen, kun virtaa vielä riittää
  • Tee asiat perusteellisesti  – jos työ on vaatinut energiaa, niin eläkkeellä voit siivota pieteetillä, perehtyä kiinnostavaan asiaan syvällisesti
  • Ota uudet värit käyttöön – unohda työelämän maltilliset sävyt, uudista vaatekaappisi värimaailma
  • Nauti aamiainen vuoteessa – iloitse kiireettömyydestä
  • Valvo niin pitkään kuin mieli tekee – voit lukea kiinnostavaa kirjaa yömyöhään
  • Juhli kunnolla – jos siltä tuntuu
  • Ryhdy lintubongariksi
  • Perusta varttuneiden kommuuni
  • Panosta ihmissuhteisiin – ota yhteyttä vanhoihin koulukavereihin
  • Älä kadu mitään – eläkepäiviä ei kannata tuhlata menneiden asioiden murehtimiseen

Kuolinsiivous: nimestään huolimatta tavallinen siivous

Mikä on kuolinsiivous? Lyhyesti sanottuna kuolinsiivous on elinaikana tehty perusteellinen siivous, jossa luovutaan turhista tavaroista ja asiakirjoista. Siivouksen voi tehdä lyhyemmän tai pitemmän ajan kuluessa. Kuolinsiivous on sanana vanhahtava, luo ehkä surullisen mielikuvan. Todellisuudessa suru on kaukana siitä, mitä kuolinsiivous saa aikaan. Mieli kevenee. Tulee tilaa kaappeihin ja kellarikomeroon. Pienempi tavaramäärä antaa vapautta.

Iän myötä on aivan luonnostaan tullut halu vähentää tavaraa. Kuusikymmentä on maaginen ikä. Tuossa iässä alkaa miettiä asioita uudella tavalla. Materiasta huolehtimiseen ei halua käyttää liikaa aikaa ja materialle ei halua antaa liikaa neliöitä. Ymmärtää myös, että hyvä elämä koostuu muusta kuin esineistä.

Entisaikaan kuolinsiivous suoritettiin jonkun kuoltua. En osaa sanoa, kutsuttiinko tuolloin siivousta kuolinsiivoukseksi. Ehkä ei, koska kuoleman käsittely on melko lailla vaiettu aihe.

Monet ihmiset ovat kertoneet, että haluavat saattaa keskeneräiset asiat päätökseen ja sopia mahdolliset riidat ennen kuin aika jättää. Työpaikalla työntekijä siivoaa työhuoneensa ennen kuin vaihtaa työpaikkaa tai jää eläkkeelle. Siitä huolimatta itse tehty kodin raivaus ei ole perinteisesti kuulunut näihin loppuun vietyihin asioihin.

Raivauksella en tarkoita, että kaikesta tavarasta pitäisi luopua. En missään nimessä. Tärkeitä papereita, muistoesineitä tai tarpeellisia tavaroita ei tietenkään ole syytä heittää pois. Mistään sellaisesta ei pidä luopua, mikä tuottaa iloa ja millä on merkitystä. Elämän on tarkoitus jatkua kuolinsiivouksen jälkeenkin.

Jokaisen kaappeihin ja vintille on todennäköisesti kertynyt vanhojen aparaattien käyttöohjeita, rikkinäisiä lampunvarjostimia tai kulahtaneita vaatteita. Niistä voi luopua hyvällä omallatunnolla.

Siivous sisältää myös asiakirjat niin paperiset kuin sähköiset asiakirjat sekä tiedostot tietokoneella ja muistitikuilla. Unohtamatta pilvipalveluja, blogeja, facebookeja ym. palveluja. No, palveluja toki vielä käyttää mutta voi miettiä miten niiden kanssa toimitaan, sitten kun itse ei ole niitä käyttämässä. Onko vintillä kenties sairauskertomuksia, päiväkirjoja ja kirjeitä, joiden sisältö saattaa aiheuttaa harmia jollekin henkilölle. Kannattaa siis hetki miettiä, miten asiakirjojen kanssa haluaa menetellä.

Vanhojen ja rikkinäisten puhelimien, läppärien ja tablettien muistit on tyhjennettävä ennen hävittämistä. Sorttiasemat ainakin ottavat laitteita vastaan.

Eräs henkilö kertoi, että hän ei halua käyttää tuntiakaan siivoukseen, koska on parantumattomasti sairas. Samaa mieltä, tietyissä tilanteissa pitää vaan keskittyä olennaiseen. Eikä siivous todellakaan kuulu tärkeimpiin asioihin.      

Siivous ei ole mielipuuhaani, ei ole koskaan ollut. Silti haluan ehdottomasti tehdä oman kuolinsiivouksen itse. Haluan luopua käyttökelpoisista tavaroista vielä, kun niistä on hyötyä jollekin. Haluan luopua myös tavaroista, jotka aiheuttavat ylimääräistä vaivaa.

Haluan tehdä siivouksen tavalla, jonka koen mielekkääksi ja josta jollain tavoin pystyn nauttimaan. Kuten yleensä, tavoitteet on hyvä pilkkoa pienempiin tavoitteisiin. Ajattelen niin, että kuolinsiivous on päätavoite, muuttosiivous on välitavoite.

Siivoan hylly kerralla -periaatteella. Se on hidas ja vähän työläskin tapa raivata kotia mutta silti siivous etenee. Huomaan pienenevät paperikasat ja tyhjenevät hyllyt. Olen henkeen ja vereen excel-ihminen, joten pidän kirjaa tavaroista, joista luovun ja joita ostan. Seuraan tarkasti, että kuukausitasolla hankkiudun eroon useammasta kapistuksesta kuin ostan uutta.

Sain kehotuksen ottaa käyttöön Marie Kondon opit mutta konmaritus ei ole minun juttuni. Kondon kirjoista saa kyllä hyviä ja tarpeellisia yksittäisiä vinkkejä. Ensiaskeleet –blogin kirjoittaja puhuu minimalismista www.ensiaskeleet.fi. Kiintoisaa sekin.

Ruotsalainen Margareta Magnusson on kirjoittanut kuolinsiivouksesta kirjan. Tässä lyhyesti hänen vinkkinsä:

  • Kuolinsiivous tekee arjesta helpompaa.
  • Kuolinsiivouksen tekeminen itse säästää rahaa sekä perheen ja ystävien aikaa.
  • Tavaroiden karsiminen kannattaa aloittaa ennen kuin vanhuuden vaivat iskevät.
  • Aloita kellarista ja ullakosta sekä eteisen kaapista ja vaatekomeroista.
  • Jos saat kutsun juhliin, älä osta emännälle kukkia, vaan lahjoita hänelle jotakin kotoasi.
  • Aloita karsiminen suurista esineistä.
  • Jos olet muuttamassa, karsi samalla.
  • Hankkiudu eroon salaisuuksista.
  • Kerää itsellesi rakkaat asiat poisheitettävien laatikkoon.
  • Käy tavarasi läpi, muistele niitä hetki ja anna sitten pois kaikki, mitä et tarvitse.

Ohikiitävä hetki olla trendikäs

Take away–kahvi. Ei ole minun juttu. Ei sovi minulle. Ei sovi aikuiselle naiselle. Ei ole kiva kävellä ja juoda kahvia. Haluan ehdottomasti istua pöydässä, kun nautin kahvin. Noutokahvi aiheuttaa ylimääräistä roskaa. Se on kallis. Joo, varmasti kaikkea tuota, silti kannattaa joskus poiketa tutusta ja kokeilla uutta ja erilaista.

Eräänä kauniina toukokuisena aamuna matkalla töihin

Odotin ratikkaa Aleksanterinkadun pysäkillä. Pysäkille tuli nuori reippaan oloinen nainen aurinkolaseissaan. Hänellä oli käsilaukun lisäksi aamiaistarvikkeet parissa paperipussissa. Yksi kahvi kädessä. Hän muitta mutkitta kysyi, haluanko kahvin. Hänellä oli ylimääräinen kahvi paperipussissa. Aamiainen oli kuulemma ollut edullisempi ostaa kahvin kera, kahvi jäähtyisi ennen kuin hän ehtisi toimistolle. Vastasin kyllä. Miten vastasinkaan myöntävästi, vaikka minulla oli periaatteita take away –kahvin suhteen. No, onneksi periaatteet eivät sentään kovin tiukkoja olleet.

Waude! Miten hienoa. Minä kahvikupin kanssa ulkona Helsingin keskustassa. Apua, miten tätä juodaan? Kahvimuki oli kannellinen, tietenkin oli. Vilkaisin syrjäsilmällä nuorta naista. Hän joi kahvia kannessa olevan pienen aukon kautta. Noin pieni aukko, tuleeko sieltä mitään suuhun. Harjoittelin juomista lyhyen ratikkamatkan ajan.

Kadulla tunsin itseni aikaani seuraavaksi lähes nuoreksi, kun kävelin take away -kahvi kädessä. Laukku olalla, läppäri toisessa kädessä. Ryhti suoristui. Askel kulki kepeästi. Hymyilytti. Tuo ohikiitävä hetki, jolloin tunsin itseni trendikkääksi 2020-luvun naiseksi Suomessa, toi iloa koko päivään. Miten mahtavaa onkaan hankkia uusia kokemuksia.

Ratikkapysäkin ilahduttava nainen! Tuskin arvaat, miten riemukkaaksi teit minut kahvikupillasi. Kiitos!

Sähköisten palvelujen hyödyt: 25 syytä, miksi tekniikan käyttöä kannattaa opetella

Sähköinen asiointi on varmasti tullut entistä tutummaksi monelle meistä viime viikkoina. Tavalla tai toisella. Sähköiset palvelut ovat kuin huomaamatta hiipineet osaksi arkea. Poikkeuksellisena korona-aikana nousee korostetusti esiin, miten tekniset laitteet helpottavat elämää. Tärkeää on asioiden hoitaminen, minkä tekniikka mahdollistaa. Vähintään yhtä tärkeää, jollei tärkeämpää on yhteydenpito perheenjäseniin ja ystäviin. Viihdettä ja kulttuuria unohtamatta.

Kevät keikkuen tulevi.

Mitä sähköinen asiointi on?

Sähköinen asiointi on vaihtoehto perinteiselle asioiden hoitamiselle, jonka muotoja ovat olleet tiskipalvelu, kirjeenvaihto ja puhelinpalvelu. Asiakkaan näkökulmasta sähköinen asiointi on asioiden hoitamista viranomaisen ja yritysten kanssa sähköisiä kanavia ja tietojärjestelmiä käyttäen. Nykyisin sähköinen asiointi on yleensä helpoin ja nopein tapa hoitaa viranomaisasioita.

Miettikääpä aikaa, jolloin jonotimme virastoissa tai odotimme sitä tärkeää puhelua kotona tuntikausia. Me, jotka olemme kokeneet tuon ajan, sähköiset palvelut ovat kuin taivaa lahja. Asioita kun voi hoitaa itse myös korona-aikana.

Toki puhelin on yhä käytössä, se on toimiva asiointikanava useissa tilanteissa. Monet viranomaiset ovat liiankin kanssa vähentäneet puhelinpalvelua. Puhelimen lisäksi on onneksi rakennettu myös muita kanavia. Hyödyllinen lisä on chat-toiminto, joka lähinnä tukee, ei korvaa puhelinpalvelua.

Lämpimästi suosittelen tekniikan lisäoppia kaikenikäisille. Itse olen viime viikkojen aikana opetellut käyttämään muutamia uusia palveluja. Osaan palveluista olen perehtynyt perusteellisemminkin. Miten hyvä mieli uuden asian oppimisesta tulee, suorastaan innostaa oppimaan lisää. Palvelut ja yhteydenpitokanavat eivät vaadi syvällistä tietoa, tämmöinen tavallinen kansalainen oppii ja pystyy käyttämään niitä. Uudet palvelut ovat melko selkeitä, onneksi. Toki toivomisen varaa on mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa. Palvelujen saavutettavuudessa on parantamisen varaa.

Tekniikasta ei tarvitse tietää kaikkea mahdollista, eikä kaikkia mahdollisia kanavia tarvitse ottaa käyttöön. Muutamien palvelujen käytöllä selviää pitkälle, kaveriyhteydet, tärkeimmät viranomaispalvelut ja nettiostokset. Siinä se.

Keskeisten sähköisten palvelujen hallitseminen mahdollistaa omien asioiden hoitamisen hamaan tulevaisuuteen asti. Myös silloin, kun toipuu leikkauksesta kotona tai liikkuminen on muuten vaivalloista. Niin pitkään kuin pystyy näppäimiä käyttämään, pystyy pitämään omat asiat omissa näpeissä. Se on tekniikan ISO plussa.

Vaikka tässä blogissa hehkutankin tekniikkaa niin missään nimessä ei minunkaan mielestä saa unohtaa kasvokkain tapaamisia. Ei kaverisuhteissa, ei viranomaisasioinnissa. Esimerkiksi TE-toimiston tulisi tavata jokainen työtön kasvokkain heti työttömyyden alussa.

Ystäväni on lähempänä kahdeksaakymmentä kuin seitsemääkymmentä. Hän maksaa laskut ja uusii passin verkossa, hakee tietoa netistä, käyttää sujuvasti pöytäkonetta ja älykännykkää. Mutta hän ei ole koskaan tehnyt nettiostoksia.

Ystäväni on parhaillaan karanteenin omaisissa oloissa kuten muutkin yli 70-vuotiaat. Karanteenissa hän teki päätöksen, nyt tai koskaan on aika tilata ruokaa verkkokaupasta. Toimin hänen ”etäoppaana”. Hän oli omassa kotona, minä olin omassa kotona, puheyhteys välillämme puhelimen kaiuttimen välityksellä. Molemmilla oli sama ruokakauppa auki läppärin ruudulla. Minä ohjeistin vaihe vaiheelta, mitä hänen kulloinkin piti tehdä. 

Ystävälläni ei ollut suurempia vaikeuksia suoriutua ruokaostoksista. Etenimme hitaasti ja rauhallisesti. Vanhemmalla iällä oppimiseen tarvitaan hieman enemmän aikaa kuin nuorena. Kyky oppia ei katoa mihinkään. Puoli tuntia, tunti sinne tänne, sillä ei ole käytännössä mitään merkitystä. Suurin ongelma ystävälläni on arkuus käyttää sähköisiä virallisia palveluja ja maksukorttia. Pelko käyttää korttia aiheuttaa pientä ”paniikkia”. Oikea ja ymmärrettävää tietoa netin turvallisuudesta tarvitaan lisää. Raha ei ”katoa tililtä noin vaan”, maksun veloitus tililtä on monen klikkauksen ja varmistuksen takana. Tärkeää tietysti on varmistaa, että maksun saaja on luotettva taho. Tieto häivyttää pelkoa, toistot tuovat varmuutta. Ruokakassi huoneiston oven takana muutaman päivän kuluttua oli mahtava palkinto uurastuksesta.

Kevät on odotuksen aikaa.

Kannustava esimerkki on ruotsalainen bloggaaja Dagny Carlson. Hän on peräti 107-vuotias. Dagny meni tietokonekurssille 100-vuotiaana. Koskaan ei siis ole liian myöhäistä opetella uusia taitoja. Toinen loistava esimerkki on ihailemani taiteilija Sigrid Schauman. Hän aloitti maalaamisen 73-vuotiaana, piti ensimmäisen näyttelyn 86-vuotiaana. Hän kuoli 101-vuotiaana.  

Olen esimerkin omaisesti listannut 25 asiaa ja syytä, miksi sähköisiä palveluja kannattaa käyttää. Hyödyt ovat vain esimerkkejä, ei siis kattava lista. Kuten luettelosta selviää, sähköisen asioinnin edut ovat aika usein aineettomia ja taloudellisia.  Lyhyesti voi sanoa, että sähköisten palvelujen käyttö helpottaa arkea. Siinä yksin on syytä riittämiin ottaa digitalisaatiosta kaikki ilo irti.

Sähköisten palvelujen hyödyt

  1. Helpottaa asiointia: Veroilmoitusta voi täydentää OmaVeron avulla, ei tarvitse mennä henkilökohtaisesti verovirastoon hoitamaan asiaa.
  2. Nopeuttaa asiointia: Eläkehakemuksen voi tehdä verkossa, Kela etuudet voi hakea Asiointipalvelun kautta, viralliset viestit voi ohjata suomi.fi-viestit palveluun, matkat voi varata netissä.
  3. Auttaa muistamisessa: Ajan lääkärille voi varata verkossa, lääkäriasema lähettää muistutusviestin pari päivää ennen varsinaista vastaanottoaikaa.
  4. Asiointi on paikasta riippumatonta: Työttömäksi voi ilmoittautua vaikka ulkomailla.
  5. Toisen henkilön puolesta asiointi: suomi.fi -valtuuksia voi hyödyntää osassa viranomaispalveluja eli voi asioida esimerkiksi iäkkään äidin puolesta.
  6. Tuotteen/tilauksen vaiheiden seuraaminen: Nettiostosten käsittelyn vaiheita voi seurata verkossa.
  7. Antaa kustannussäästöjä: Passin ja henkilökortin hinta on alhaisempi, jos käyttää sähköistä palvelua.
  8. Kokousten järjestäminen verkossa: Nettikokoukset vähentävät liikkumista, myös koronarajoitukset voi ottaa huomioon etäkokouksissa.
  9. Vähentää liikkumista: Kurssit, työmatkat.
  10. Äänikirjojen kuunteleminen: Kirjastot, Storytel.
  11. E-kirjojen lainaaminen ja lukeminen: Kirjastot, BookBeat.
  12. Yhteyden pitäminen ystäviin: Skype, Whatsapp.
  13. Tv-ohjelmien katseleminen: Yle Areena, suurta osaa sisällöstä voi katsella myös ulkomailla.
  14. Terveyspalvelujen käyttäminen: Etävastaanotot, nettilääkärit, ajanvarauspalvelut.
  15. Videopelien pelaaminen: Pelaaminen on myös sosiaalista toimintaa, pelata voi kavereiden kanssa ja yksin.
  16. Ajantasaiset säätiedot kotimaasta ja ulkomailta: Ilmatieteen laitos, AccuWeather
  17. Voi ilmoittaa sääilmiöistä Sää-sovelluksella: esimerkiksi tulvat, Ilmatieteen laitos
  18. Nettiostosten tekeminen: voi ostaa ruokaa, vaatteita, koruja, lankoja, huonekaluja. Nettiostosten turvallisuus on parantunut.
  19. Saa tietoa virallisista palveluista: Kansalaisneuvonta, terveysneuvonta.
  20. Tietoa on koottu yhteen paikkaan: Suomi.fi-palvelu, avoindata.fi, Helsingin kaupunki: asiointi.hel.fi.
  21. Muu informaatio: Saa tietoa tapahtumista.
  22. Sähköisen reseptin käyttäminen: Toimii myös ulkomailla.
  23. Opiskelu etänä: Koulut, oppilaitokset, kurssit, webinarit
  24. Avoimen datan hyödyntäminen: Viranomaisten avaamaa dataa voi käyttää maksutta liiketoiminnassa, sovelluksissa.
  25. Chat-palvelu: Monen asiointipalvelun yhteydessä toimii chat, joka auttaa esimerkiksi teknisissä kysymyksissä.

Ohjeita sähköisten palvelujen käytöön löytyy kunkin viraston omilta sivuilta myös Helsingin kaupunki opastaa omilla sivuillaan palvelujen käytössä. Eläkeläisjärjestöt ja monet muut tahot antavat opastusta. Erinomainen kanava saada ilmaista lisäoppia on Ylen digitreenit.

Iloista perehtymistä sähköisiin palveluihin!

Vohvelikangas tekee paluun

Ainakin minun liinavaatekaappiini.

Vohvelikangas on etenkin pyyhkeisiin käytettävä puuvillakangas, jossa kuteet ja loimet muodostavat pintaan kohoruudukon. Näin suomisanakirja.fi määrittelee kankaan. Vohvelikangasta kutsutaan joskus myös hunajakennokankaaksi. Kangas on kudottu tavalla, joka tekee siitä erittäin imukykyisen. Vohvelikudonta antaa ilmalle virtaa kankaan läpi niin, että se kuivuu nopeasti. Epätavallisen rakenteen ansiosta vohvelikudoksessa on monia etuja, jotka erottavat sen muista kankaista.

Tarinan mukaan vohvelikangas on saanut nimensä leivonnaisista, koska kangas ulkoisesti muistuttaa niitä. Vohvelikangas todella tuo mieleen Belgian herkulliset vohvelit hilloineen ja kermavaahtoineen.

Viime viikkoina olemme monin tavoin saaneet kokea elävämme hyvin poikkeuksellisia aikoja. Vohvelikankaasta kirjoittaminen saattaa tuntua pieneltä ja vähäpätöiseltä asialta vaikean korona-viruksen keskellä. Sitä se tietysti onkin. Toisaalta juuri siksi kirjoitan vohvelikankaasta. On hyvä saada ajatukset hetkeksi pois hankalasta koronasta.

Vohvelikankaan ominaisuuksia

Vohvelikangas on erittäin imukykyinen ja se kuivuu nopeasti. Kangas voi imeä nesteitä paljon nopeammin ja useita kertoja enemmän kuin saman tilavuuden omaava sileä kangas. Vohvelikankaalla on myös hyvät puhdistusominaisuudet. Lisäksi se on pehmeää, ei yleensä aiheuta ärsytystä iholle. Sopii siis myös pienille lapsille. Kangas kestää myös kulutusta hyvin. Edellä mainituista syistä vohvelikankainen pyyheliina on varsin edullinen valinta.

Vohvelikankaita on erilaisia. Tyypillisesti vohvelikangas on valmistettu joko täysin puuvillasta tai puuvillan ja pellavan sekoituksesta. Myös 100 % vohvelipellavakangasta on markkinoilla. Vohvelikankaan neliöpaino vaihtelee 80 – 440 g välillä.  Ohuempi kangas sopii askarteluun, vahvempi laatu kylpytakkeihin. Pellavaiset kankaat käyvät erinomaisesti keittiöpyyhkeisiin.

Perinteinen vohvelikangas on melko pieniruutuista. Vohvelikangasta on saatavissa myös isoruutuisena. Tuo kangas on paksumpaa ja soveltuu esimerkiksi päiväpeittoihin.

Osalle vohvelikankaista on myönnetty Öko-Tex-standardi 100, joka on vuonna 1992 kehitetty, kansainvälisesti valvottu tuoteturvallisuusmerkki tekstiili- ja vaatetusalan tuotteille. Öko-Tex –merkillinen tuote ei sisällä haitta-aineita kuten torjunta-aine-, raskasmetalli- tai formaldehydijäämiä.

Vohvelikankaan käyttö

Vohvelikangas on varsin monipuolinen ja edullinen kangas. Kulutuskestävyytensä ansiosta kankaalla on lukuisia käyttötarkoituksia. Ensimmäisenä tulee mieleen pyyheliinat. Kangas on varsin pehmeää, ovathan ne 100 % puuvillaa. Kangas on myös kevyttä, joten vohvelikankaista pyyhettä on kätevä kuljettaa mukana urheiluharrastuksissa.

Kylpypyyhe, käsipyyhe, vieraspyyhe, kasvoliina siinä muutama esimerkki vohvelikankaan käyttömahdollisuuksista. Tähän voisi vielä lisätä vohvelikankaiset lautasliinat ja saunassa käytettävät laudeliinat. Vohvelikangasta on useampia vahvuuksia. Etenkin paksumpi ja isoruutuisempi kangas käy erinomaisesti kylpytakkeihin, päiväpeittoihin, tyynynpäällisiin.

Vohvelikankaisia pussilakanoitakin on tehty, etupuoli on vohvelikangasta ja takapuoli on sileä. Olisi kiva kuulla kokemuksia, miten vohvelikankainen pussilakana toimii käytännössä. Mielikuvitus vaan on rajana, mihin kaikkeen kangas taipuu.

Vohvelikangas on kestävää, imee hyvin nesteitä ja likaa sekä suojaa kuumalta. Vohvelikankaiset tuotteet ovat käyttökelpoisia myös keittiössä kuten astiapyyhkeinä, lautasliinoina, tiskiliinoina, siivousliinoina, patalappuina. Olenpa kuullut jopa, että autonharrastajat pyyhkivät ajoneuvojensa pintoja vohvelikankaalla.

Askartelumateriaalina vohvelikangas on mainio. Vohvelikankaalle on helppo ja hauska kirjoa erimuotoisia kuvioita värikkäillä langoilla. Luulen, että lähes jokainen varttunut lukija on askarrellut vohvelikankaisen taidonnäytteen kansakoulun käsityötunnilla.

Vohvelikankaisen tuotteen huolto

Huollon suhteen vohvelikangas ei tarvitse erikoisia toimenpiteitä. Suositeltavaa on välttää jättämästä vohvelikangasta pitkiksi ajoiksi suoraan auringonvaloon. Näin varmistetaan, ettei vohvelikangas haalistu.

Täysin puuvillainen vohvelikangas pestään 40 asteessa, kun taas pellavaa sisältävien vohvelikankaiden pesulämpötila voi olla jopa 60 astetta.  Pesusuositus pitää aina tarkistaa tuotteen mukana tulevasta hoito-ohjeesta.

Vohvelikangas kestää kevyen rumpukuivauksen. Mikäli vohvelikangas nostetaan suoraan pesukoneesta narulle, saattavat etenkin huokoiset ja ohuet vohvelikankaat venyä kuivauksen aikana, joten kannattaa olla tarkkana miten kuivatttaa.

Varastoidun vohvelikankaan voimakasta taittelua on syytä välttää. Voimakkaalla taittelulla ei tarkoiteta kevyttä laskostamista, vaan toimenpidettä jonka seurauksena kankaan pintaan muodostuisi lähes housunprässejä muistuttava voimakas taitos. Kyseisiä taitoksia voi olla hankalaa saada pois huokoisesta kankaasta.

On myös muistaa, että vohvelikangas kutistuu ensimmäisessä pesussa jopa 10 %. Kutistuvuus niin ikään selvinnee hoito-ohjeesta.

Omat kokemukset

Ensimmäiset omat muistot vohvelikankaasta ovat kansakoulusta eli todella monen vuosikymmenen takaa. Koulussa kangasta käytettiin käsitöiden materiaalina. Ihka ensimmäinen vohvelikankainen työ taisi olla kirjailtu ruokaliina. Ne olivat niitä aikoja, jolloin kouluun piti viedä omat eväät. Ruokaillessa käytin tekemääni liinaa pulpettipöydän suojana. Tuohon aikaan tehdyt käsityöt olivat ensisijaisesti käyttötavaroita. Mietinkin tässä, millaisia käsitöitä nykyisin tehdään koulussa?

Vohvelikangas palautui mieleen muutama kuukausi sitten. En oikein tiedä, mistä ajatus tuli.

Virossa poikkesin ihailemassa vohvelikankaita paikallisissa kangaskaupoissa. Pärnussa on lukuisia kangaskauppoja. Hieman yllättävää oli, että kankaat ovat maan hintatasoon nähden melko kalliita. Mutta valikoimat ovat huikeat. Värikkäät vohvelikankaat kangaskaupassa hullaannuttaa samalla tavoin kuin värikkäät neulelangat lankakaupassa.

Tämän postauksen ohessa on kuvia ompelemistani kylpy- ja käsipyyhkeistä. Väri on vanha vihreä.

Tein pyyheliinojen ripustimet kahdella tavalla. Kylpypyyhkeen ripustin on ommeltu pyyhekankaasta. Käsipyyhkeen ripustimen virkkasin merseroidusta puuvillalangasta. Muutaman käyttökerran jälkeen voin sanoa, että vohvelikangas on oikeasti pehmeä ja imukykyinen. Erityisen hyvin pyyhe tuntuu sopivan hiusten kuivaamiseen.

Ikääntymisen myötä tulee yhä tärkeämmäksi, että tavarat kuten matot ja päiväpeitot ovat kevyitä. Ja vohvelipyyhe on kevyt. Suosittelen!

Innostuin pyyheliinoistani sen verran, että aion kokeilla muitakin vohvelikangaslaatuja. Aion testata eri paksuisia ja myös pellavaisia vohvelikankaita.

Hyvät Lukijat, pysykää terveinä!

Ihastuttava Pärnu

Minun oli ilo saada asua Pärnussa, Virossa kokonaista kaksi kuukautta. Aikaisemmassa postauksessa kirjoitin luopumisesta, luopuminen nimenomaan mahdollisti ajan Pärnussa. Tammi-helmikuu oli ajankohtana minulle täydellinen, mennyt oli jäämässä taakse ja uusi tulollaan.

Pärnu on pieni noin 40 000 asukkaan kaupunki luoteis-Virossa. Valitsin Pärnun asuinpaikakseni, koska kaupunki oli minulle uusi ja tuntematon sekä sopivan pieni merenrantakaupunki.

Pienessä kaupungissa etäisyydet ovat lyhyitä, eikä ruuhkia ole. Pärnu on ihanteellinen pyöräilykaupunki lukuisten pyöräteiden ja kaupungin tasaisuuden vuoksi. Pärnuun on myös helppo matkustaa. Tallinnasta busseja kulkee tunnin välein, matka kestää parisen tuntia.

Tänä vuonna alkuvuosi oli poikkeuksellisen lämmin lähes päivittäin plusasteita kolmesta viiteen, vettä satoi paljon ja kovia tuulia oli melko usein. Pidän kosteasta säästä, on helppo hengittää ja ilma on raikas. Oikealla pukeutumisella selvisi haastavasta kelistä.

Mikä tekee Pärnusta ihastuttavan?

Meri, kahvilat, rakennukset, puistot, kulttuuri, kokonaisuus. Pärnun keskustassa tuskin on kahta samanlaista taloa, siellä on puutaloja, kivitaloja vanhaa ja uudempaa sulassa sovussa. Kahviloita ja ravintoloita on kaupungin kokoon nähden paljon. Luulen, että kaikki kahvilat eivät olleet edes auki hiljaisena talviaikana.

Virossa ja Pärnussa on jotain tuttua mutta myös uutta niin, että tietää olevansa ulkomailla. Maassa on joka tapauksessa helppo olla ja asua.

Pieniä huomioita Pärnusta ja Virosta

Ketjuliikkeitä ja ketjukahviloita ei juuri ole Pärnun keskustassa, mikä on ehdottomasti plussaa. Ja plussaa on myös, että kahviloissa on normaalit tuolit. Ei niitä korkeita istuimia, jotka näyttävät olevan suosiossa Helsingissä. Pärnun kahvilat ja ravintolat ovat persoonallisia, viehättäviä ja pienehköjä. Ruoka ja leivonnaiset ovat herkullisia. Hinnat ovat edulliset Suomeen verrattuna.

Yksi minun suosikkikahviloista, Supelsaksad

Joulun ja vuodenvaihteen tienoilla ydinkeskustan liikennevalon punainen oli joulupukki ja vihreä joulukuusi. Hauska yksityiskohta. Neljän kadun risteyksessä kadun voi ylittää ristiin. Kätevää.

Monissa puistojen ja pihojen kulmauksissa on kivetykset. Ne ovat kohtia, joista jalankulkija joka tapauksessa oikaisisi. Pärnussa jalankulkijan aivoitukset on jo huomioitu rakentamisvaiheessa.

Pärnun historiaan voi perehtyä vaikka kaupunkikävelyllä.

Viro tunnetaan tietoyhteiskunnan edelläkävijänä. Sen kyllä huomaa. Järjestelmät ovat helppokäyttöisiä. Digitalisaatiota on jo pitkään hyödynnetty sairaan- ja terveydenhoidossa. Olinkin hieman hämmästynyt, kun käteistä rahaa käytettiin niin paljon kuin käytettiin Pärnussa.

Mielenkiintoista on e-kansalaisuus, siinäkin Viro on edelläkävijä Euroopassa. Ulkomaan kansalaisella on mahdollisuus hakea Viron e-asukkaaksi. E-asukas saa digitaalisen henkilökortin, jonka avulla on mahdollista allekirjoittaa asiakirjoja ja käyttää e-palveluita. Kortilla voi kirjautua mm. pankkiin, verotilille ja moniin muihin e-palveluihin. E-asukkuudesta hyötyvät mm. Virossa yritystoimintaa harjoittavat ulkomaan kansalaiset ja asiantuntijat.

Virossa on heijastinpakko, se on kirjattu lakiin. Heijastinta käytetään paljon. Se onkin hyvä, koska katuvalaistus ei keskieurooppalaiseen tapaan ole niin hyvä ja kirkas kuin Pohjoismaissa. Olisikin mielenkiintoista tietää, ehtiikö poliisi valvoa heijastimen käyttöä. Seuraako käyttämättömyydestä rangaistus. Oli miten oli, pakollinen heijastin on tarpeen.

Jokaiseen taloon johtaa mitä kiinnostavin ovi.

Luin lehdestä, että suomalaiset arvostelevat palvelua Virossa. Minusta Viro on kuin Suomi, siellä saa hyvää palvelua ja vähemmän hyvää palvelua. Lisäksi suomalaiset ja virolaiset käyttäytyvät kaupan kassajonossa samalla tavoin eli takana tuleva lähes liimautuu edellä olevan selkään kiinni. Ikävä tapa.

Sain myös seurata Viron Euroviisuja ja itsenäisyyspäiväjuhlia. Se oli hauskaa, koska samanlaiset tilaisuudet järjestetään Suomessakin.

Euroviisut ovat Ruotsin malliin iso tapahtuma Virossa. Eesti Laul 2020 pidettiin Saku Suurhallissa, Tallinnassa. Ennen loppukilpailua järjestettiin kaksi semifinaalia Tartossa. Viron euroviisuedustaja 2020 on Uku Suviste. https://eurovisionworld.com/esc/estonia-uku-suviste-wins-eesti-laul-2020-with-what-love-is

Viron itsenäisyyspäivää vietetään 24. helmikuuta. Päivän kulku muistuttaa Suomen itsenäisyyspäivää. Päivä alkaa lipunnostolla, lisäksi järjestetään juhlajumalanpalvelus, monenlaisia konsertteja, seppeleenlaskuja muistomerkeille ja muita tapahtumia. Viron itsenäisyyspäivä huipentuu presidentin isännöimään itsenäisyyspäivän juhlaan kutsuvieraille. Juhlassa presidentti kättelee vieraat. Toimintamallin kuulemma omaksui presidentti Lennart Meri aikanaan Suomesta.

Viron itsenäisyyspäivä on 24. helmikuuta.

Viron kielessä on jotain tuttua, sanan sieltä täältä voi ymmärtää. Puhuminen ei sitten olekaan niin helppoa. Viron kielessä on sana palun, josta erityisesti pidän. Sanaa myös käytetään paljon.  Palun kuuluu aina kohteliaaseen pyyntöön. Sanaa käytetään sekä pyydettäessa että tarjottaessa. Esimerkiksi Üks kohv, palun. (Yksi kahvi, kiitos) – Palun! (Olkaa hyvä)

Ikävä jäi!

« Older posts