Kategoria: Uncategorized

Tekemisen ilo

Tiedätte varmaan tunteen, kun on saanut vietyä jonkin työn tai tekemisen päätökseen. Se tyytyväisyys ja ilo, mikä siitä seuraa. Tuon tunteen koin, kun sain avattua blogisivuni. Tekemisen ei tarvitse olla mitään erityistä, se voi olla ihan pientä ja arkista kuten siivous, kudotut villasukat, kuntosalilla käynti, 15 minuutin iltalenkki. En muista koskaan katuneeni, että voi harmi kun tuli imuroitua.

Istumisen vaarallisuudesta on saanut lukea paljon. Itsekin toki olen huomannut, että liika istuminen kangistaa. Onneksi työpaikalla on säädettävä työpöytä, välillä työskentelen seisten välillä istuen. Säädettävä työpöytä on parantanut jaksamista. Olen sitä tyyppiä, joka mielellään kävelee työkaverin huoneeseen ja hoitaa asiat kasvotusten. Kaikki eivät kuitenkaan pidä kasvokkain asioimisesta. Ajoittain käytän pesutupaa sen sijaan, että pesisin pyykkiä omalla koneella. Luen kaiken tuon edellisen tekemiseksi, joka on myös hyötyliikuntaa.

Missä menee nautittavan tekemisen ja suorittamisen raja? Joskus mietin touhukkaita eläkeläisiä. Onko se kaikki kiire ja touhukkuus varmasti heidän oma tahtonsa ja valintansa. Liika touhukkuus vaikuttaa suorittamiselta. Olen myös miettinyt miten paljon lähipiiri, ympäristö ja tämä aika vaikuttaa ihmisiin ja sanelee tekemisiä.

Anyway, pienestäkin tekemisestä tulee hyvä mieli. Iän myötä tekemisen merkityksellisyyden merkitys on kasvanut. Tietää jo myös, ettei kaikkea ehdi tehdä eikä kaikkea voi saada.

Kaikesta huolimatta tekemisen ja työn iloa kaikille lukijoilleni!

Vaati rohkeutta julkaista oma blogi

Hyvät lukijat! Tämä on elämäni ihkaensimmäinen julkinen blogikirjoitukseni. Jännittää! Olen pitkään haaveillut omista sivuista. Viime vuosien aikana olen kokenut ja huomannut liian yksipuolisia tulkintoja ikääntymisestä. Mielestäni ikääntyminen on laaja-alaisempaa kuin saamani kommentit. Ajattelin, että kirjoittaminen on yksi tapa kertoa, että elämä jatkuu innostavana kuudenkymmenen ikävuoden jälkeenkin. Muutama vuosi sitten työskentelin Belgiassa. Tuolloin työkaverini ehdotti blogin kirjoittamista. Tarkkaan ottaen se taisi olla ensikosketus blogimaailmaan. Silloin olin vielä sitä mieltä, ettei minulla ole mitään sanottavaa, ei ainakaan julkisesti. Ajatus kirjoittamisesta jäi kuitenkin mieleen. Ja tässä sitä ollaan.

Olen noin vuoden ajan kerännyt rohkeutta julkaista omat sivut. Miksi olen tarvinnut näin paljon aikaa? Aika pitää olla ns. kypsä uuden asian aloittamiseksi. Olen myös huomannut, ettei samaan aikaan ole hyvä olla useita merkittäviä tapahtumia meneillään. Me kuusikymppiset olemme kasvaneet hyvin erilaisena aikakautena verrattuna nykyaikaan. Aika nuoruudessamme oli hidastempoisempaa. Piti nähdä vaivaa, kun halusi jakaa tietoa ja saada tietoa. Olen kuitenkin hyvin iloinen, että saan vanheta näinä aikoina. Digitaalisuus helpottaa arkea huomattavasti ja antaa uusia mahdollisuuksia toimia, esimerkiksi kirjoittaa blogia.

Kuten huomaatte, sivuni ovat keskeneräiset. Tässä ne ajan kanssa kehittyvät. Toivottavasti palaatte kurkkaamaan miten edistyn!