Tu­le­vai­suu­des­sa kimp­pa­kämppä saattaa olla kiinnostava asumismuoto myös eläkeläisille. Aika on jo kypsä soveltaa yhteisöllistä asumista myös ikäihmisiin, vai onko? Kimppakämpällä tarkoitan asumismuotoa, jossa jokaisella asukkaalla on oma huone. Keittiö, olohuone, kylpyhuone ja wc ovat yhteisessä käytössä.

Kimppakämppä usein mielletään vain nuorten opiskelijoitten asumismuodoksi. Itse voisin hyvinkin kuvitella asuvani parin kolmen eläkeläiskaverin kanssa yhteisessä huoneistossa.

Idean kimppa-asumiseen sain nuorelta sukulaispojalta. Hän nimenomaan haluaa asua kaverinsa kanssa, ei yksin. Heillä on kiva kolmio, jossa on erinomainen pohjaratkaisu kaveriasumiseen. Asunto sijaitsee juuri siellä, missä he haluavatkin asua. Asumiskustannukset ovat kohtuulliset. Tämä on varteenotettava asumismuoto myös ikäihmisille!

Olen kuullut kimppa-asumista kutsuttavan myös ryhmäasumiseksi. Tanskassa ”gruppboende” on melko yleistä sekä eläkeläisten että lapsiperheitten keskuudessa. Käsittääkseni myös Hollanti on yhteisöllisen asumisen edelläkävijä maita. Jopa Ruotsissa on suunniteltu ikäihmisille monipuolisia asumisratkaisuja Suomea enemmän.

Haluan uskoa, että yhteisöllisyys on nostamassa päätään. Haluan myös uskoa, että ikäihmisille rakennetaan yhteisöllisiä asuntoja nykyistä enemmän. Toivottavasti rakentajilla ja päättäjillä riittää rohkeutta tuottaa erilaisille vanhuksille erityyppisiä asuntoja myös kaupunkien keskustoissa. Toivottavasti kaukana ovat ajat jolloin oletettiin, että ikäihmiset ovat yhtenäinen joukko, joka haluaa ja tarvitsee vain rauhaa. Kaikille eläkeläisille ei todellakaan riitä kiikkustuoli ja vanhainkotí metsän keskellä.

Suomessa yksilöä, yksin pärjäämistä korostetaan liikaa. Yksinäisyys on yksilökeskeisen yhteiskunnan ikävä kääntöpuoli. Aikamoinen ristiriita! Lue myös http://www.ikaantymisenihmeet.net/blogi/ericeiran-kahvilat-eli-pastelariat/

Yksin aamukahvia juodessani pohdin mitä hyviä puolia kimppa-asuminen toisi tullessaan. Listasta tuli pitkä, tässä osa hyvistä puolista. No aamukahvia ei ainakaan tarvitsisi juoda yksin. Eikä iltapäiväkahviakaan. Ar­ki­as­ka­reet muut­tu­vat sitä työ­lääm­mik­si, mitä enem­män ikää kart­tuu. Kimppakämpässä on monta tekijää ke­ven­tämässä tätä taak­kaa. Halutessaan voi asua vaikka kaupungin keskustassa. Pienelläkin eläkkeellä pystyy vuokraamaan asunnon hyvältä paikalta, kun on monta maksajaa. Itse asiassa asunnon voi vuokrata vaikka ulkomailta. Ainakin vielä siinä vaiheessa, kun kunto on riittävän hyvä. Yhteisiä palveluja kuten siivous ja ruoan kotiinkuljetus voi hankkia yhdessä, nekin kustannukset tulevat jaettuina edullisemmiksi. Yhteisasuminen auttaa pysymään pirteänä, ennaltaehkäisee masennusta, niin ajattelen. Ennen kaikkea kimppa-asuminen antaisi seuraa ja toisi turvaa. On rauhoittavaa tietää, että ei ole yksin jos sattuisi vaikka kaatumaan.

Miten sitten käytännössä kimppa-asuminen hoituisi: Porukan jäsenten olisi ehkä hyvä jollain tavoin olla samanhenkisiä, jokin yhteinen tekijä varmasti helpottaisi sopeutumista. Toki pienet omituisuudet pitää pystyä hyväksymään. Pelisäännöistä kannattaa sopia etukäteen. Vuokrasopimus hoituu kimppakämppäläisten kesken niin, että yksi on päävuokralainen ja muut tekevät alivuokrasopimuksen päävuokralaisen kanssa.

Lähetin kyselyn kahdelle suurelle vuokranantajalle ja tiedustelin heiltä voiko yli 55-vuotialle suunnattuja senioriasuntoja vuokrata kimppakämpäksi. Ilokseni molemmat vuokranantajat vastasivat kyllä.