Kaupunkipyöräkausi päättyi viime viikonvaihteessa, mikä oli ikään kuin ennakkoilmoitus sään kylmenemisestä. Lämpötilan lasku, syystuulen viuhuna ja sateen ropina eivät juurikaan houkuttele nousemaan pyörän selkään.

Päättynyt kausi oli jo kolmas kausi, kun ajelin keltaisella kaupunkipyörällä. Ajelin sillä useita kertoja viikossa. Yhtenä päivänä huristelin pari kolme matkaa päivässä, toisena päivänä en yhtään matkaa.

Ajamani matkat olivat yleensä lyhyitä. Fillarin käyttöaika oli 30 minuuttia. Toki pyörällä saattoi ajella pidempääkin, kunhan maksoi euron lisämaksun jokaisesta seuraavasta puolituntisesta. Lyhyet kaupunkimatkat riittivät minulle mainiosti. Pitkät pyöräilyretket siirtyivät menneeseen aikaan muutama vuosi sitten.

Moni tuttava kysyi, miksi en käytä omaa polkupyörää? Suurin syy on kaupunkipyörän helppous. Ei huolto-ongelmia. Ei säilytysongelmia. Ei varastamisen pelkoa. Nappasin fillarin sieltä, missä kulloinkin olin. Pyöräasemia oli paljon, 350 kappaletta Helsingissä ja Espoossa, kuten edellisenäkin vuonna. Ajelin sen pituisen matkan kuin sillä hetkellä tuntui hyvältä. Pyörän palautin lähimmälle asemalle.

Kaupunkipyörä liikutti. Käytin fillaria lähinnä hyötykäytössä. Useita bussimatkoja jäi ajamatta joko kokonaan tai osittain, pari ylimääräistä kyläreissuakin tuli tehtyä. Sain siis monta liikuntahetkeä lisää, mikä on ikääntyneelle plussaa.

Eräs kuulemani harhaluulo oli, että kaupunkipyörä on raskas polkea. Kieltämättä fillari näyttää raskastekoiselta, mutta en kokenut sitä raskaaksi. Mielestäni pyörä toimi oikein hyvin kaupunkikäytössä.

Jostain kumman syystä tunsin itseni itsevarmaksi ja lähes nuoreksi joka kerta, kun viiletin kaupunkipyörällä. En oikein tiedä, mistä tunne tuli ja miksi. Pyöräasemilla kohtasin lähinnä nuoria ja nuorehkoja polkijoita, mistä voisin päätellä, että olisin kokenut olevani vanha heidän joukossaan. Kävi juuri päinvastoin. Oli miten oli, pyöräily on hyväksi hyvinvoinnille, oli ihminen minkä ikäinen tahansa tai oli pyörä oma tai lainattu.  

Ihan kympin arvoinen kulunut pyöräilykausi ei ollut. Heinäkuussa kohtasin turhan monta huoltoa kaipaavaa pyörää asemilla. Olivatko huoltomiehet lomalla, kenties?

Toivon mukaan Helsingin kaupunki tuo fillarit liikenteeseen taas ensi kesänä.

Kirjoitin blogin kaupunkipyörästä myös viime vuonna.