Avainsana: eläkeikä

Ericeiran kahvilat eli pastelariat

Ericeiran pienessä merenrantakaupungissa Portugalissa on lukuisia ja taas lukuisia viehättäviä kahviloita. Viehättäviksi kahvilat tekevät ihmiset ja heidän iloinen puheensorinansa.

Ihanat kahvilat. Kahvilat ovat ihmisten kohtaamispaikkoja, tavataan tuttuja ja seurustellaan vaikka koko iltapäivän ajan. Kukaan ei hätistele pois. Kahvilassa nautitaan aamukahvi. Kahvilassa nautitaan iltapäiväkahvi. Kahvilassa nautitaan espresso nopeasti seisten matkalla jonnekin. Kahvilasta noudetaan sämpylät. Erityisesti kiinnitin huomiota isoäiteihin, jotka olivat sunnuntaiaamiaisella lastenlastensa kanssa. Niin vaan aamuväsyneet teinipojat söivät aamiaista isoäitiensä seurassa.

Ainakin talvisaikaan ylivoimaisesti suurin osa Ericeiran kahviloiden asiakkaista oli eläkeikäisiä naisia. Muutamilla iäkkäillä naisilla oli saattaja mukanaan kahvilassa, näin eräänkin tyylikkään vanhan rouvan seurassa hoitajan. Ilmeisesti nämä kahvilatapaamiset ovat tärkeitä. Mietin myös minkä verran portugalilaiset ikäihmiset kärsivät yksinäisyydestä. Ericeiran kahviloiden asiakaskunnasta päätellen ei lainkaan. Toki kahviloissa oli muitakin asiakkaita kuin tyylikkäitä ikääntyneitä naisia. Naiset vaan olivat selkeänä enemmistönä.

Pöytiintarjoilu oli tavallista. Palvelu oli ystävällistä. Miten tarjoilijat ehtivätkään tuoda kahvikupin pöytään? Tilaus tehtiin tiskillä ja lasku maksettiin kahvittelun päätteeksi. Ja ne leivonnaiset, ne olivat suussa sulavia. Yleensä tarjoilija puolitti kooltaan suuren leivonnaisen samalla kun laittoi sen lautaselle. Leivonnainen ei jättänyt oloa, että olisipa ollut enemmän syötävää.  Suomalaisittain hintataso oli hyvin edullinen, yleisin kahvin hinta 60-80 senttiä kahvikupin koosta riippuen. Sateenvarjotelineet kuuluvat jokaisen kahvilan ulko-oven lähettyville.

Mystinen eläkeikä

Olen monta kertaa huomannut eri yhteyksissä, että keskustelu tyrehtyy, kun käännän puheen eläkesuunnitelmiin. Keskustelijat ovat työelämässä mukana olevia kuudenkymmenen ikävuoden molemmin puolin olevia. Mikä siihen on syynä, että eläkeikä koetaan hankalaksi puheenaiheeksi?

Toiset pääsevät eläkkeelle ja toiset joutuvat eläkkeelle. Joku kertoi, että eläkkeelle jääminen on niin kova paikka, ettei siitä pysty puhumaan. Joku kertoi, että haluaa pitää matalaa profiilia, jotta oma asema työpaikalla ei muuttuisi viimeisinä työvuosina. Harvoin kuulee, että työnantajat kannustavat työntekijöitä jatkamaan työuriaan.

Ikä milloin voi aikaisintaan jäädä eläkkeelle ja ikä mihin saakka eläkettä karttuu, on kaikkien tiedossa. Tuossakin valossa vaikuttaa perin oudolta, ettei eläkkeelle jäämisestä haluta puhua, ei työntekijöiden eikä työnantajien toimesta.

Kuten esittelyssä kerroin, minulla itselläni on 35 kuukautta alimpaan vanhuuseläkeikään. Eläkkeelle jääminen on mitä kiinnostavin puheenaihe. Mikä sen hauskempaa kuin suunnitella tulevaa eläkeaikaa. Eläkkeellä alkaa uusi vaihe elämässä, uudenlainen vapaus. Suunnittelulla en tarkoita sitä, että teen asioita vasta sitten kun olen eläkkeellä, en toki. Voi olla, että mitkään eläkeajan suunnitelmistani ei toteudu tai jokin toteutuu. Ei sillä niin väliä. Minulle suunnitteleminen tarkoittaa elossa olemista, elämistä ja kokeilemista. Suunnittelu on myös keino rakentaa omannäköinen elämä, joidenkin asioiden sisäistäminen ja toteuttaminen kun ottaa oman aikansa.