Avainsana: ikä

Ikääntynyt, ikäihminen, seniori vai vanhus?

ikaantymisen ihmeet, vanheneminen

Ikääntynyt – puolimatka taittunut

Siinäpä sanoja, mitä ne oikein tarkoittavat. Itse käytän noita sanoja aika huolettomasti. En ole edes kunnolla miettinyt, mitä sanat oikeasti merkitsevät. Tässäkään postauksessa en pyri määrittelemään otsikon sanoja. Kerron vain mielikuvia, joita ne minussa herättävät.

Ikääntynyt. Laissa ikääntyneellä väestöllä tarkoitetaan vanhuuseläkkeeseen oikeuttavassa iässä olevaa väestöä. Ikääntyneiksi työntekijöiksi luetaan 55+ ikäiset ja ikääntyviksi luetaan 45-54 vuotiaat työntekijät. Ikääntynyt ei omissa mielikuvissani välttämättä ole vielä eläköitynyt mutta lain mukaan hän olisi. Käytän ikääntynyt-sanaa aika usein, jotenkin se vaan on sopiva ilmaisu monissa yhteyksissä. Itse koen olevani ikääntynyt. Ikääntynyt on neutraali sana.

ikaantymisen ihmeet, vanheneminen

Ikäihminen – jokainen sen kokee

Ikäihminen. Nuorten käsityksen mukaan ikäihmiset ovat jo eläköityneitä. Eläköitynyt kuvaakin  ikäihmistä melko hyvin. En ole vielä eläköitynyt mutta olen ikäihminen, vai olenko? En oikein tiedä. Tiedän sen, että jos minua kutsutaan ikäihmiseksi, en siitä loukkaannu. Tosin en tiedä minkä ikäisenä minusta tuli ikäihminen.

Seniori. Oman näkemyksen mukaan ikähaitari on kaikkein suurin seniori-sanaa käytettäessä, puhutaan seniori-työntekijöistä, seniorikansalaisista. Seniori tuntuu jotenkin teennäiseltä sanalta, omaan suuhun se ei oikein istu. En myöskään osaa luontevasti käyttää juniori-sanaa. Mielestäni seniori on vanhempi ja kokeneempi kuin joku muu. Seniori-sanaa voisi käyttää kuvaamaan juuri kokemusta, esimerkiksi ammattinimikkeissä kuten seniorikonsultti.

Vanhus. Mitä vanhempi henkilö on, sitä myöhemmin hän näkee vanhuuden koittavan. Silloin kun itse olin 18-vuotias,  viisikymppinen oli tosi tosi vanha. Nyt olen jo kuusikymmentä täyttänyt, olen vanha mutta en koe itseäni erityisen vanhaksi saatikka sitten vanhukseksi. Jos olisi ihan pakko määritellä kuka on vanhus niin ehkä 85+ ikäinen. Onko Aira vanhus? Ehkä 100 vuotias on vanhus. Vanhus on ehdottomasti positiivinen sana. Kaunis sana.

ikaantymisen ihmeet, vanheneminen

Vanhus, niin kaunis

Vanha. En ole nuori, en ole keski-ikäinen, olen vanha. Olen siis loppuelämän vanha. Vanha-sanaa suotta karsastetaan Suomessa. Liian usein kuulee vanhenemista ja vanhuutta pidettävän  synomyymina raihaisuudelle. Niin yksinkertaista vanheneminen ei sentään ole. Vanheneminen kuuluu elämään ja on luonnollinen osa elämää. Se myös pitäisi nähdä sellaisena.

Alla olevan sukupolvijaottelun olen bongannut jostain verkkosivuilta. Jaottelua tarkastellessani tajusin, miten erilaisessa maailmassa olenkaan elänyt kuin esimerkiksi Y-sukupolvi. Mielenkiintoista oli myös pohtia, miten monia asioita olenkaan ehtinyt nähdä ja kokea eri aikakausina.

  • Sota-ajan sukupolvi                              1921—1944
  • Nousukauden suuret ikäluokat     1945—1954
  • Öljykriisin sukupolvi                            1955—1964
  • Hyvinvoinnin sukupolvi                     1965—1972
  • Lamasukupolvi                                        1973—1979
  • Y-sukupolvi                                               1980—1990
  • Z-sukupolvi                                              1991—

Ihmisen  moninaisuus ja erilaisuus lisääntyvät iän kasvaessa. Kukin määrittelee iän omasta näkökulmastaan. Ymmärrän kyllä, että viranomaisten ja tutkijoitten tarvitsee tehdä jakoa ja määrittelyjä iän suhteen. Toivoisin kuitenkin, että jaottelut ja käsitteet eivät syyttä suotta loisi negatiivista mielikuvaa vanhenemisesta.

Lue myös: 60 vuotta – paras ikä http://www.ikaantymisenihmeet.net/hyvinvointi/60-vuotta-paras-ika/

Lopputulemana tästä postauksesta: Unohda ikä silloin, kun sillä ei ole olennaista merkitystä elämään!

ikaantymisen ihmeet, vanheneminen

Unohda ikä – keskity elämään

60 vuotta – paras ikä

Kuusikymmentä vuotta on kiinnosta ikä. Minulle ja ehkä osalle teistäkin se on yksi elämän taitekohdista. Ikä, jolloin alkaa miettiä elämän merkityksellisyyttä ja rajallisuutta. Vieläkö voisi tehdä jotain uutta?

Kuusikymmentä vuotta_arjen osaamista

Alkukesän voikukat

Itse asiassa ensimmäistä kertaa 60+ ikäisenä olen todella miettinyt ikää. En niinkään siksi, että voi voi kun olen vanha vaan enemmänkin elämän merkityksellisyyden näkökulmasta. Minulla ei ole ollut varsinaisia ikäkriisejä, ei edes viisikymppisenä. Luullakseni ei nytkään ole.

Paras ikä on se ikä minkä ikäinen kulloinkin on eli just nyt minulle paras ikä on 61 vuotta.

Joskus huomaan, että kanssaihmiset hämmentyvät, kun puhutaan iästä. Ikä on joillekin hyvin arka puheenaihe. Itse olen täysin tietoinen, että näytän ikäiseltäni. Ryppyjä on. Kasvojen lisäksi ikä näkyy kaulasta, käsistä, olemuksesta kaikesta. Sitä ei oikein voi peittää. Toki olisi botoxit ja leikkaukset. No ei ehkä kuitenkaan minulle. Suhtautuminen ikään on nurinkurista. Meillä vanhenemiseen ei oikein osata suhtautua luonnollisesti.

Kuusikymmenta vuotta_rentoutta

Valkoinen on kesän väri

Joinakin päivinä tunnen itseni iättömäksi, joinakin päivinä tunnen itseni ikäisekseni mutta vanhaksi ja väsyneeksi en ole vielä itseäni tuntenut. Toki olen ollut väsynyt mutta en vanha ja väsynyt. Milloin vanhuus sitten alkaa? Tuntuu, että vanhuus siirtyy sitä myöhemmäksi mitä enemmän ikää karttuu.

Kuten tiedämme, ihmisellä on monta ikää. Ehkä se osaltaan selittää, että eri aikoina tunnemme itsemme eri ikäiseksi. Kronologinen ikä on kalenteri-iän karttumista. Biologinen ja fysiologinen ikä kertovat ihmisen kunnosta. Subjektiivinen ja kulttuurinen ikä määrittyy omien tuntemusten ja ympäristön odotusten mukaisesti.

Onko sillä oikeasti väliä minkä ikäinen on?

Minusta on hauska olla tekemisissä eri ikäisten ihmisten kanssa. Toki on tärkeää, että on oman ikäluokan ystäviä ja tuttavia. Voi jakaa ja muistella kokemuksia monilta vuosikymmeniltä. Kauan sitten työskentelin Ruotsissa. Työpaikalla kiinnitti huomiota eri-ikäisten ihmisten välinen ystävyys. Kolmekymppinen mies ja kuusikymppinen nainen saattoivat olla ystäviä. Uskoakseni Suomessa on iän perusteella on enemmän erottelua kuin naapurimaassa.

Kuusikymmenta vuotta_rohkeutta

Kesän kauneutta

Työpaikalla parhaan lopputuloksen saa kun ryhmässä on eri-ikäisiä, eri taustan omaavia, eri sukupuolta olevia työntekijöitä. Keskustelut ovat  hedelmällisiä ja näkökulmia  tulee useita.  Työpaikan ikäohjelmaa ei koskaan saisi olla suunnittelemassa pelkästään kolme- ja nelikymppisiä asiantuntijoita. He eivät voi mietenkään tietää mitä on olla kuusikymppinen. Miten voisivatkaan tietää, kun eivät ole sitä kokeneet.

Iän ja kokemuksen tuomia hyviä puolia on niin paljon ja ne ovat niin merkittäviä, että en malta olla listaamatta muutamia niistä:

  • ikä lisää rohkeutta
  • ikä tuo rentoutta
  • ikä helpottaa oppimista
  • ikä auttaa ja helpottaa hallitsemaan kokonaisuuksia
  • iän myötä oppii tuntemaan itseään
  • ikä auttaa tunnistamaan tunteita
  • ikä parantaa keskittymiskykyä
  • ikä rauhoittaa
  • ikä ja kokemus auttaa selviämään vastoinkäymisistä helpommin
  • ikä tuo lempeyden

    Kuusikymmenta vuotta_kokonaisuuksia

    Suomen kesään kuuluu vesi ja koivut

Kuusikymppisillä on työelämän ja arjen osaamista vaikka muille jakaa.

Itse  asiassa kirjoitin hieman saman tyyppisen blogin  muutama viikko sitten: Mikä oikeasti on tärkeää elämässä? http://www.ikaantymisenihmeet.net/hyvinvointi/mika-oikeasti-on-tarkeaa-elamassa/ Jotenkin vaan elämän merkityksellisyys on mielessä, joten päätin jatkaa aiheesta ainakin tämän postauksen verran.