Avainsana: kahvila

Ihastuttava Pärnu

Minun oli ilo saada asua Pärnussa, Virossa kokonaista kaksi kuukautta. Aikaisemmassa postauksessa kirjoitin luopumisesta, luopuminen nimenomaan mahdollisti ajan Pärnussa. Tammi-helmikuu oli ajankohtana minulle täydellinen, mennyt oli jäämässä taakse ja uusi tulollaan.

Pärnu on pieni noin 40 000 asukkaan kaupunki luoteis-Virossa. Valitsin Pärnun asuinpaikakseni, koska kaupunki oli minulle uusi ja tuntematon sekä sopivan pieni merenrantakaupunki.

Pienessä kaupungissa etäisyydet ovat lyhyitä, eikä ruuhkia ole. Pärnu on ihanteellinen pyöräilykaupunki lukuisten pyöräteiden ja kaupungin tasaisuuden vuoksi. Pärnuun on myös helppo matkustaa. Tallinnasta busseja kulkee tunnin välein, matka kestää parisen tuntia.

Tänä vuonna alkuvuosi oli poikkeuksellisen lämmin lähes päivittäin plusasteita kolmesta viiteen, vettä satoi paljon ja kovia tuulia oli melko usein. Pidän kosteasta säästä, on helppo hengittää ja ilma on raikas. Oikealla pukeutumisella selvisi haastavasta kelistä.

Mikä tekee Pärnusta ihastuttavan?

Meri, kahvilat, rakennukset, puistot, kulttuuri, kokonaisuus. Pärnun keskustassa tuskin on kahta samanlaista taloa, siellä on puutaloja, kivitaloja vanhaa ja uudempaa sulassa sovussa. Kahviloita ja ravintoloita on kaupungin kokoon nähden paljon. Luulen, että kaikki kahvilat eivät olleet edes auki hiljaisena talviaikana.

Virossa ja Pärnussa on jotain tuttua mutta myös uutta niin, että tietää olevansa ulkomailla. Maassa on joka tapauksessa helppo olla ja asua.

Pieniä huomioita Pärnusta ja Virosta

Ketjuliikkeitä ja ketjukahviloita ei juuri ole Pärnun keskustassa, mikä on ehdottomasti plussaa. Ja plussaa on myös, että kahviloissa on normaalit tuolit. Ei niitä korkeita istuimia, jotka näyttävät olevan suosiossa Helsingissä. Pärnun kahvilat ja ravintolat ovat persoonallisia, viehättäviä ja pienehköjä. Ruoka ja leivonnaiset ovat herkullisia. Hinnat ovat edulliset Suomeen verrattuna.

Yksi minun suosikkikahviloista, Supelsaksad

Joulun ja vuodenvaihteen tienoilla ydinkeskustan liikennevalon punainen oli joulupukki ja vihreä joulukuusi. Hauska yksityiskohta. Neljän kadun risteyksessä kadun voi ylittää ristiin. Kätevää.

Monissa puistojen ja pihojen kulmauksissa on kivetykset. Ne ovat kohtia, joista jalankulkija joka tapauksessa oikaisisi. Pärnussa jalankulkijan aivoitukset on jo huomioitu rakentamisvaiheessa.

Pärnun historiaan voi perehtyä vaikka kaupunkikävelyllä.

Viro tunnetaan tietoyhteiskunnan edelläkävijänä. Sen kyllä huomaa. Järjestelmät ovat helppokäyttöisiä. Digitalisaatiota on jo pitkään hyödynnetty sairaan- ja terveydenhoidossa. Olinkin hieman hämmästynyt, kun käteistä rahaa käytettiin niin paljon kuin käytettiin Pärnussa.

Mielenkiintoista on e-kansalaisuus, siinäkin Viro on edelläkävijä Euroopassa. Ulkomaan kansalaisella on mahdollisuus hakea Viron e-asukkaaksi. E-asukas saa digitaalisen henkilökortin, jonka avulla on mahdollista allekirjoittaa asiakirjoja ja käyttää e-palveluita. Kortilla voi kirjautua mm. pankkiin, verotilille ja moniin muihin e-palveluihin. E-asukkuudesta hyötyvät mm. Virossa yritystoimintaa harjoittavat ulkomaan kansalaiset ja asiantuntijat.

Virossa on heijastinpakko, se on kirjattu lakiin. Heijastinta käytetään paljon. Se onkin hyvä, koska katuvalaistus ei keskieurooppalaiseen tapaan ole niin hyvä ja kirkas kuin Pohjoismaissa. Olisikin mielenkiintoista tietää, ehtiikö poliisi valvoa heijastimen käyttöä. Seuraako käyttämättömyydestä rangaistus. Oli miten oli, pakollinen heijastin on tarpeen.

Jokaiseen taloon johtaa mitä kiinnostavin ovi.

Luin lehdestä, että suomalaiset arvostelevat palvelua Virossa. Minusta Viro on kuin Suomi, siellä saa hyvää palvelua ja vähemmän hyvää palvelua. Lisäksi suomalaiset ja virolaiset käyttäytyvät kaupan kassajonossa samalla tavoin eli takana tuleva lähes liimautuu edellä olevan selkään kiinni. Ikävä tapa.

Sain myös seurata Viron Euroviisuja ja itsenäisyyspäiväjuhlia. Se oli hauskaa, koska samanlaiset tilaisuudet järjestetään Suomessakin.

Euroviisut ovat Ruotsin malliin iso tapahtuma Virossa. Eesti Laul 2020 pidettiin Saku Suurhallissa, Tallinnassa. Ennen loppukilpailua järjestettiin kaksi semifinaalia Tartossa. Viron euroviisuedustaja 2020 on Uku Suviste. https://eurovisionworld.com/esc/estonia-uku-suviste-wins-eesti-laul-2020-with-what-love-is

Viron itsenäisyyspäivää vietetään 24. helmikuuta. Päivän kulku muistuttaa Suomen itsenäisyyspäivää. Päivä alkaa lipunnostolla, lisäksi järjestetään juhlajumalanpalvelus, monenlaisia konsertteja, seppeleenlaskuja muistomerkeille ja muita tapahtumia. Viron itsenäisyyspäivä huipentuu presidentin isännöimään itsenäisyyspäivän juhlaan kutsuvieraille. Juhlassa presidentti kättelee vieraat. Toimintamallin kuulemma omaksui presidentti Lennart Meri aikanaan Suomesta.

Viron itsenäisyyspäivä on 24. helmikuuta.

Viron kielessä on jotain tuttua, sanan sieltä täältä voi ymmärtää. Puhuminen ei sitten olekaan niin helppoa. Viron kielessä on sana palun, josta erityisesti pidän. Sanaa myös käytetään paljon.  Palun kuuluu aina kohteliaaseen pyyntöön. Sanaa käytetään sekä pyydettäessa että tarjottaessa. Esimerkiksi Üks kohv, palun. (Yksi kahvi, kiitos) – Palun! (Olkaa hyvä)

Ikävä jäi!

Ericeiran kahvilat eli pastelariat

Ericeiran pienessä merenrantakaupungissa Portugalissa on lukuisia ja taas lukuisia viehättäviä kahviloita. Viehättäviksi kahvilat tekevät ihmiset ja heidän iloinen puheensorinansa.

Ihanat kahvilat. Kahvilat ovat ihmisten kohtaamispaikkoja, tavataan tuttuja ja seurustellaan vaikka koko iltapäivän ajan. Kukaan ei hätistele pois. Kahvilassa nautitaan aamukahvi. Kahvilassa nautitaan iltapäiväkahvi. Kahvilassa nautitaan espresso nopeasti seisten matkalla jonnekin. Kahvilasta noudetaan sämpylät. Erityisesti kiinnitin huomiota isoäiteihin, jotka olivat sunnuntaiaamiaisella lastenlastensa kanssa. Niin vaan aamuväsyneet teinipojat söivät aamiaista isoäitiensä seurassa.

Ainakin talvisaikaan ylivoimaisesti suurin osa Ericeiran kahviloiden asiakkaista oli eläkeikäisiä naisia. Muutamilla iäkkäillä naisilla oli saattaja mukanaan kahvilassa, näin eräänkin tyylikkään vanhan rouvan seurassa hoitajan. Ilmeisesti nämä kahvilatapaamiset ovat tärkeitä. Mietin myös minkä verran portugalilaiset ikäihmiset kärsivät yksinäisyydestä. Ericeiran kahviloiden asiakaskunnasta päätellen ei lainkaan. Toki kahviloissa oli muitakin asiakkaita kuin tyylikkäitä ikääntyneitä naisia. Naiset vaan olivat selkeänä enemmistönä.

Pöytiintarjoilu oli tavallista. Palvelu oli ystävällistä. Miten tarjoilijat ehtivätkään tuoda kahvikupin pöytään? Tilaus tehtiin tiskillä ja lasku maksettiin kahvittelun päätteeksi. Ja ne leivonnaiset, ne olivat suussa sulavia. Yleensä tarjoilija puolitti kooltaan suuren leivonnaisen samalla kun laittoi sen lautaselle. Leivonnainen ei jättänyt oloa, että olisipa ollut enemmän syötävää.  Suomalaisittain hintataso oli hyvin edullinen, yleisin kahvin hinta 60-80 senttiä kahvikupin koosta riippuen. Sateenvarjotelineet kuuluvat jokaisen kahvilan ulko-oven lähettyville.