Avainsana: kuusikymppinen

Kuusikymppisten invaasio

Tämän päivän kuusikymppinen on toimintakykyinen, viisas, sinnikäs, taitava, osaava, varakas, aktiivinen, joustava, työtön, monipuolinen. Kaikesta edellisestä huolimatta hän on yhteiskunnan väliinputoaja.

Suomessa on hyväkuntoinen ja osaava joukko ihmisiä, jotka jäävät tavalla tai toisella sivuun. Yhteiskunta ei osaa ottaa kaikkea hyötyä irti tästä viisaasta joukosta. Työpaikalla kuusikymppisten uskotaan haluavan jäähdytellä, työtöntä kuusikymppistä ei haluta palkata.

Edes mainosmiehet eivät ole kiinnostuneita panostaa markkinointiin, joka kohdistuu eläkeiän alkupäässä oleviin. Itse en muista kiinnittäneeni huomiota yhteenkään mainokseen, oli mainos sitten televisiossa tai verkossa. Sen verran mitäänsanomattomia ne ovat.

Esimerkkejä

Työpaikalle palkataan nuori työntekijä, josta tehdään projektipäällikkö. Ikääntynyt kollega saa tyytyä ”apulaisen” osaan. Yhteistoimintaneuvottelujen tuloksena 55+ -ikäinen irtisanotaan, minkä jälkeen hänen on vaikea löytää uutta työpaikkaa. TE-toimisto laittaa ikääntyneen työnhakijan samalle viivalle kolmekymppisen rakennusinsinöörin kanssa. Ikääntyneet työnhakijat tarvitsisivat oman työllistymisohjelman. Työhaastattelussa ikääntyneelle haastateltavalle laitetaan sanat suuhun: tuskin sinä näin pienipalkkaisesta tehtävästä olet kiinnostunut. Kysyin Eduskunnan IKÄ-verkostolta, aikovatko he edistää kuusikymppisten työllistymistä. Ovat kuulemma keskustelleet asiasta. That’s it.

Miten tähän on tultu?

Suomessa vallitsee edelleen vuosikymmenten takainen käsitys vanhenemisesta vaikka elinikä on pidentynyt. Vanhuus ei todellakaan ala heti työuran päättymisen jälkeen vaan kymmenen jopa kaksi-kolmekymmentä vuotta eläköitymisen jälkeen.

Tämä vuosikymmenten pituinen aktiivinen aika jää yhteiskunnalta, hallitukselta, viranomaisilta ja yrityksiltä täysimittaisesti hyödyntämättä. Palveluja tuotetaan ja suunnitelmia tehdään elämän lyhyttä loppuvaihetta eläville vanhuksille, ei toimintakykyisille eläkeläisille.

Mitä tehdä?

Kuusikymppiset pystyisivät kyllä ihan itse toimimaan, mutta kun Suomessa on vaikea asenneongelma ikääntyneitä ihmisiä kohtaan. Stereotypiat elävät edelleen vahvana. Asenneongelmaa ei pysty yksi eikä kaksi tarmokasta eläkeläistä korjaamaan vaan siihen tarvitaan laajamittainen tuki ylemmiltä tahoilta, koko yhteiskunnalta.

Valtion virastot voisivat olla esimerkkinä ikääntyneitten työllistämisessä. Heidän pitäisi myös edistää työhyvinvointia aktiivisesti. Epäasiallinen kohtelu ja kiusaaminen on iso riesa työpaikoilla. Tilastot näyttävät pahalta, kun katsotaan sairauspoissaoloja. Kukin virasto voisi julkaista oman työhyvinvointiohjelmansa verkossa, mikä olisi Avoin hallinto -ohjelman mukaista läpinäkyvää ja avointa toimintaa. Näin myös organisaatioon töihin aikova työnhakija saisi hyödyllistä informaatiota työpaikasta.

Viranomaisen rooli

Viranomaisen rooli on kulkea etujoukoissa, toimia mahdollistajana, jotta yhteiskunnan rattaat saadaan pyörimään inhimillisellä tavalla.

Monta kertaa olemme saaneet lukea lehdistä, että ensin pitää tapahtua jotain ikävää, jotta muutos saadaan aikaan. Ennaltaehkäisevä toiminta olisi kaikkien edun mukaista ja säästäisi varoja. Otan tässäkin esimerkiksi ikääntyneitten työllistymisohjelman. Nostaisi jopa työllisyysastetta, mitä hallitus niin kovasti tavoittelee.  

Viranomaisen toiminta valitettavasti tänä päivänä laahaa perässä, viranomainen ei ihan ole ajan tasalla siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja mitkä ovat ihmisten todelliset mielipiteet ja asenteet. Ikääntyneet ovat avarakatseisempia ja rohkeampia kuin heidän uskotaan olevankaan. Ikääntyneet liian usein niputetaan yhteen, mitä ei missään nimessä pitäisi tehdä. Ministeriöt toimivat siilomaisesti, enemmän yhteistyötä tarvitaan, jotta palvelut näyttäytyisivät kokonaisuuksina ja lainsäädäntö ymmärrettävämpänä.

Yksityisen sektorin rooli

Yksityisellä sektorillakin riittää tekemistä. Palveluja ja tuotteita tulisi suunnitella kaiken ikäisille. Markkinointi kaipaa päivitystä. Ikääntyneitä palveluammateissa toimivia työntekijöitä tarvitaan lisää.

Tietyissä asioissa haluaa palvelua mieluummin omanikäiseltä kuin nuorelta. Toki asia voi olla päinvastoinkin. Yli viisikymppinen fysioterapeutti jo tietää, mitä vanheneminen on ja siten ymmärtää, että ikääntyvän kroppa on kankea.

Muodikkaita korkeavyötäröisiä farkkuja voisi olla tarjolla laajempi valikoima. Aika monen kuusikymppisen keskivartalolle on kertynyt muutama ylimääräinen kilo, jonka haluaa peittää. Itse asiassa vyötärölle kertyneet kilot koskettavat nekin kaikenikäisiä. Kengän koko suurenee iän myötä. Maa vetää puoleensa. Silti koot 40-41 loppuvat ensimmäisenä kaupoista. Haloo sisäänostajat.

Organisaatiot, jos ette itse ehdi paneutua kuusikymppisten problematiikkaan, niin ottakaa meidät kuusikymppiset töihin ja antakaa meidän ideoida. Me kyllä tiedämme, mitä tehdä!

Kuusikymppisen yksinmatkailu

Naisten yksinmatkailu on kasvattanut suosiotaan viime aikoina. Olen lukenut aiheesta monia artikkeleita, mistä sainkin idean kirjoittaa yksinmatkailusta omassa blogissani. Yksinmatkailu ei ole kovin helppoa kaikille nuorillekaan naisille saatikka sitten meille 50-luvulla syntyneille.

Kuusikymppisen yksinmatkailu

Aina niin mahtava meri

Osa ihmisistä ei halua matkustella yksin, osa taas haluaisi mutta puuttuu rohkeus. Itse olen yksinmatkaillut koko elämäni ajan. Olen matkustellut myös erilaisissa porukoissa, joten olen senkin puolen kokenut.

Yksin matkustamisessa ei ole mitään erityistä, totesi joku. Ei varmasti olekaan mutta silti yksin matkustaminen  jännittää. Ainakin kynnys matkalle lähtemisestä voi olla suuri. Ensimmäinen kerta on vaikein. Aivan kuten kaikessa muussakin uudessa tekemisessä.

Niin yksinmatkailussa, kaksin matkailussa kuin ryhmämatkailussa on omat hyvät puolensa. Minulle ehdottomasti parasta yksinmatkailussa on vapaus.  Ensimmäisen matkani yksin tein nuorena tyttönä, viimeisimmän viime talvena. Vaikuttavin, merkittävin ja pisin matkani yksin on ollut maailmanympärysmatkani lähes kolme vuosikymmentä sitten. Sitä matkaa en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni jonkun toisen kanssa.

Kuusikymppisen yksinmatkailu

Värikäs kaupunki

Yksin matkaan lähtiessä ei ole riippuvainen kenenkään muun loma-ajankohdista eikä  aikatauluista. Voi valita mieleisensä matkakohteet ja katsella juuri niitä nähtävyyksiä, jotka kiinnostavat eniten. Ainakin pidemmällä matkalla voi oppia uusia, yllättäviäkin asioita itsestään. Viihdyn yksin mutta en ole erakko, sen olen huomannut matkoillani.

Ulkomailla on suht helppo tutustua ihmisiin. Ei todellakaan tarvitse olla yksin koko matkaa ellei itse niin halua. Puheripuli takuuvarmasti iskee jossain matkan vaiheessa, silloin sitä vaan alkaa höpötellä ihmisten kanssa. Repun kanssa reissatessa kohtasi muita yksinmatkailijoita esimerkiksi hostelleissa. Joihinkin tutustui paremmin ja vietettiin yhteistä aikaa pidempääkin. Viime talvena Portugalissa tutustuin ranskalaiseen naapuriini. Kolmen viikon aikana palailin tiettyihin kahviloihin aina uudestaan ja uudestaan. Noissa kahviloissa sain suussa sulavien leivonnaisten lisäksi hyvän päivän tuttuja.

Kuusikymppisen yksinmatkailu

Merenrantakahvilan suojassa

Nykytekniikka on kyllä hienoa, se mahdollistaa yhteydenpidon ystäviin aivan toisella tavalla kuin kolme-neljäkymmentä vuotta sitten. Yksinäisyys ei pääse yllättämään niin helposti. Matkalla on myös mahdollista kehittää uusia taitoja. Kirjoittaminen on hyvää viihdykettä, kirjoittaminen osittain korvaa myös juttukaverin puutteen. Lue Yhteydenpidon helppous: http://www.ikaantymisenihmeet.net/blogi/yhteydenpidon-helppous/

Yksinmatkailussa on miinuspuoliakin. Itseä ja yksinäisyyttä pitää sietää. Olen myös sairastanut maailmalla. No siitäkin selviää. Ihania avulaita ihmisiä on jokaisessa maassa. Buenos Airesissa minut ryöstettiin, se oli kova paikka. Silloin kyllä kaipasin kaveria. Toki voi tulla muitakin ikäviä hetkiä kuten eksyminen, väärin ymmärretyksi tuleminen, väsymys. Arkiset asiat tuottavat päänvaivaa esimerkiksi vessasta käynti, kun matkalaukkua ei voi jättää kenenkään vahdittavaksi. Yritäpä survoutua pieneen vessakoppiin tavaroiden kanssa.

Kuusikymppisen yksinmatkailu

Kauniita yksityiskohtia

Olen matkustellut myös työkseni useiden vuosien ajan ja aina yksin. Alussa yksin työmatkalle lähteminen jännitti valtavasti. Työmatkat ovat ihan oma lukunsa, niissä on mukana monta ulottuvuutta joita vapaa-ajan matkoilla ei ole. Työmatkoilla olosuhteet ovat hyvät mutta silti uusiin maihin ja kaupunkeihin saapuminen sekä uusien ihmisten kanssa työskentely jännitti. Ja pukeutuminen. Niin työ- kuin vapaa-ajan matkoillani on hyvä huomioida kohdemaan kulttuuri.

Kuusikymppisen yksinmatkailu

Hotellisiivojan taidonnäyte

Matkatavaroiden keveys on tärkeää etenkin ikäihmisille mutta tärkeää se on reppu selässä matkailevillekin. Reppuajoilta pakkaamisesta jäi mieleen t-paitojen rullaus. Tehokas tapa pakata vaatteet pienesti. Paidat myös siliävät rullauksessa. Toki matkalaukun painolla on merkitystä työmatkoillakin. Laukkua voi joutua nostelemaan useita kertoja matkan aikana.

Jos minun pitäisi antaa yksi vinkki yksinmatkustamisesta haaveileville niin ehdotan, että lähdet tuttuun kaupunkiin viikonloppumatkalle. Tutussa paikassa on vähemmän jännitettäviä asioita. Tuollaisella matkalla saa jo tuntumaa siitä, onko yksinmatkustaminen se oma juttu.