Miksi luopuminen on niin vaikeaa? Suorastaan tuskallista. Vai pitäisikö puhua luopumisen sijaan muutoksesta? Luopumisen vaikeuteen on kaiketi useita syitä. Yksi niistä mahdollisesti on, että on turvallista elää tuttujen esineiden keskellä tutussa ympäristössä, ei tarvitse koko ajan opetella uutta tällä alati uusiutuvalla planeetalla.

Luopuminen

Miksi pitää luopua, kun se kerran tekee niin kipeää? Ei välttämättä pidäkään mutta joskus luopuminen ja muutos on ulkoisten olosuhteiden vaikutusta, ja joudumme sopeutumaan niihin, halusimme tai emme. Aina ei voi itse vaikuttaa elämän kulkuun. Kivasta kodista pitää luopua työn perässä muuton takia, rakkaasta ihmisestä täytyy luopua.

Luopuminen on helpompaa, kun se on oma valinta. Luopuminen voi vaatia työstämistä siitäkin huolimatta, että on itse päätynyt kyseiseen ratkaisuun. Luopuminen ei koske pelkästään tavaroita, se voi liittyä työtehtäviin, ihmissuhteisiin, elintapoihin, asuinpaikkakuntaan.

Luopuminen ei ole aina menetys vaan siitä voi seurata hyviä asioita. Luopuminen edes auttaa tai on osa tavoitteen saavuttamista. Luopuminen vapauttaa energiaa. Vanhenemiseen väistämättä kuuluu luopuminen. Vanheneminen ei kuitenkaan ole pelkästään luopumista, ikääntyminen antaa myös uusia ulottuvuuksia elämään. Vanha klisee on, että mikäli aikoo saada jotain uutta, täytyy luopua jostain.

Elämme yhteiskunnassa, joka kannustaa kuluttatamaan. Kääntääkö ilmastonmuutos suunnan? Houkutuksia on paljon, mainostajat luovat tarpeita. Tavaroiden ostaminen tuottaa mielihyvää, sovituskopissa unohtaa huolet. Nettiostoseten tekeminen on niin kätevää.

Posti tuo tuotteen päivässä parissa kotiovelle, jos niin haluamme. Houkutusten ympäröimänä ei ole helppo elää ”niukkuudessa”.

Omat luopumiset

Olen itse aika ajoin luopunut tavarasta, työstä, asunnosta, olen myös kokeillut asumista muissa maissa. Ulkomaille muuttokin sisältää luopumisia, esim. perheenjäseniä ja ystäviä ei voi tavata niin usein kuin haluaisi. Yhteistä kaikille luopumisilleni on ollut pitkällinen harkinta. Minulle luopuminen/muutos on prosessi, joka vie aikaa.

En ole Konmari-tyyppi, joka kerralla siivoaa koko asunnon, vaan olen pikemmin tyyppi, joka käy kaapit läpi hylly kerrallaan. Se on hidasta mutta sopii minulle. Tuntuu kyllä koomiselta, että olen harkinnut perusteellisesti, laitanko mekon myyntiin kirpputorilla. Nyt en muista puoliakaan tavaroista, joista olen luopunut. En muista kaivanneeni yhtäkään paitaa tai esinettä. Muidenkaan muutosten tekemistä en ole katunut. Se olisikin typerää, koska päätös oli tehty.

Vakituisesta työstä luopuminen viime vuoden lopulla oli minulle valtavan iso päätös mutta ehdottomasti oikea päätös. Ennen irtisanoutumista pohdin asiaa pitkään, selvitin ja vertailin erilaisia vaihtoehtoja, ”maalailin tulevaisuuden kuvia seinille”.

Unelmoin ISOSTI. Täytyy muistaa, että unelmointi ei vielä johda mihinkään, vaan siitä se työ vasta alkaa. Vuosia sitten työpaikalla oli yhteistoimintaneuvottelut. Tuolloin varauduin potkuihin. Silloin tekemistäni selvityksistä ja skenaarioista oli irtisanoutumisprosessissa hyötyä.

Kuten tiedämme eläkeiän kynnyksellä olevalla työnhakijalla ei ole kovin paljon mahdollisuuksia Suomen työmarkkinoilla, 60+ ikäinen työnhakija ei ole ns. kovaa valuuttaa. Prosessini aikana olen saanut huomata, että asioiden murehtiminen etukäteen on niin turhaa ja hyödytöntä. Asiat tuppaavat järjestyä tavalla tai toisella. Muutenkin viime kuukausien aikana maailma on ihanasti avartunut ja muuttunut värikkäämmäksi.

Kaksi asiaa

Luopumiseen ja muutokseen suhtautuminen on hyvin henkilökohtaista. Yleisiä neuvoja toki voisi antaa mutta muistatan vain kahdesta asiasta:

Laita asiat tärkeysjärjestykseen

Ennen muutokseen ryhtymistä mieti, onko elämäntilanne otollinen muutokselle

Mitä luopuminen antaa?

Vapautta

Uusia mahdollisuuksia

Mielekkyyttä

Keventyneen elämän

Encore-uran