Olen kasvanut maalla 60- ja 70-luvulla. Jokaisessa talossa oli vähintään pieni peruna- ja kasvimaa, niin omassa lapsuudenkodissanikin. Raparperit ja marjapensaat kuuluivat vakiokasveihin. Kukkapenkit kaunistivat rakennusten vierustoja. Pienestä pitäen sekä sisäkukkien että ulkokukkien kastelu kuului askareisiini.

Elämä tuohon aikaan oli hyvin erilaista kuin nykyään. Maalla oltiin varsin omavaraisia. Suomi oli maatalousmaa. Kulutustavaroita oli nykyaikaan verrattuna niukasti. 

Lämpimät juustokuorrutteiset voileivät tulivat. Taisi olla 70-lukua? Tykkäsin niistä.

Monia hyviä muistoja on jäänyt noilta ajoilta. Mutta nuoruudesta jäi myös muutama seikka, jota suorastaan inhosin aikuisiällä. Pelapuut, raparperit, villasukkien kutominen ja vohvelikankaiset pyyheliinat.

Miksi näin kävi? En osaa kovin hyvin perustella. Todennäköisesti suurin syy oli se, että tiettyjen ruokien ja tavaroiden kanssa joutui kyllästymiseen asti tekemisiin. Vaihtoehtoja ei ollut. Pelapuu ja raparperi olivat helppohoitoisia, harmaata villalankaa sai naapurin muutaman lampaan tilalta, vohvelikangas oli edullista.  

Merkillistä on se, että tänä päivänä suorastaan rakastan noita nuoruuden inhokkeja. Aikaa on kai kulunut tarpeeksi. Nuoruuden inhokeista on tullut vanhuuden suosikkeja. Hyvät lukijat, onko kenellekään teistä käynyt samoin?

Pelapuu

Pelapuu eli pelargonia. Kasvia tosiaan kutsuttiin pelapuuksi kotipitäjässäni. Pelapuut saviruukuissa täyttivät kotini jokaisen ikkunanlaudan. Siltä ainakin tuntui. Ne kai olivat helppokasvuisia, kukkivat paljon. Olivat siten näyttäviä. Muistan, että äiti sai ne kukoistamaan, naapuritkin ihastelivat.

Vuosia on ilmeisesti vierähtänyt riittävästi, koska tänä päivänä pelapuu näyttää silmissäni kauniilta. Kukkii upeasti taloyhtiön pihamaalla.  

Raparperi

Pihamaalla kasvoi useita rapaperipuskia. Ne viihtyivät hyvin, kasvoivat vauhdilla. Koko kesälle riitti aineksia. Raparperia käytettiin kiisseleissä, hilloissa, leivonnaisissa. Raparperipiirakkaa oli tarjolla aivan liian usein. Voi miten petyinkään, kun äiti sekoitti poimimani metsämansikat raparperikiisseliin.

No, tänä päivänä toivon, jotta löytäisin useammin raparperia sisältävän tuotteen kaupasta tai kahvilasta. Ilahduttava löytö oli raparperijogurtti pari viikkoa sitten. Virossa asuessani bongasin raparperituotteita tavan takaa. Ehdoton suosikkini oli raparperikääretorttu Supelsaksad-kahvilassa. Siinäpä viikonlopun leivontaidea!  

Villasukkien kutominen

Villasukkien kutominen on kiistaton ykkösharrastukseni nykyisin. Niiden kutominen on rentouttavaa. Sitä voi tehdä televisioa katsellessa. Kutominen on helppoa. Valmista tulee rivakasti. Väreillä voi leikkiä.

Minulla on ollut ristiriitainen suhtautuminen villasukkien kutomiseen. Muistan olleeni innokas käsitöiden harrastaja jo nuorena. Sen jälkeen vierähti vuosikymmeniä, etten kutonut sukan sukkaa. Käytin kyllä villasukkia mutta en itse halunnnut niitä kutoa. Ei kai ollut riittävän ”hienoa”. Villasukkalankakin oli useimmiten harmaata. Villapaitojen kutominen sen sijaan oli kivaa.

Vohvelikankaiset pyyheliinat

Vohvelikankaasta olen kirjoittanut kokonaisen blogin. http://www.ikaantymisenihmeet.net/2020/03/ Niin ihastunut olen siihen. Kangas on ehdottomasti paras pyyheliinamateriaali. Kevyt ja imukykyinen.

Vuosikymmeniä sitten vohvelikankaasta oli vain yksi variaatio. Kangas oli ohutta. Toisin on tänä päivänä. On muhkeaa kangasta ja vielä muhkeampaa kangasta.

Voi miten toivoinkaan, että nuoruudessani olisi ollut froteepyyhkeitä. Ajat muuttuvat. Suunnittelen vaihtavani froteiset pyyhkeeni vohvelikankaisiksi. Ihana vanhan roosan värinen paksu vohvelikangas odottaa ompelijaansa.

Kuumat kesät ja kylmät talvet

Aika kultaa muistot. Ja hyvä niin. Kiinnostavaa on ollut todeta, miten kaksi henkilöä voi muistaakaan saman tapahtuman eri tavoin.  

Omissa muistoissani lapsuuden kesät olivat kuumia ja aurinkoisia. Olivatko tosiaan? Tarkemmin ajatellen myös sateisista kesistä ja kylmistä järvivesistä on muistikuvia. Viileä vesi ei kylläkään estänyt uintireissuja.

Kokosin säähavaintoja kahdelta asemalta: Helsinki Kaisaniemi ja Ähtäri Inha. Ajanjaksot ovat 1964-69 ja 2014-19. Data on Ilmatieteen laitoksen.

Taulukkoon 1 merkitsin jokaisen kuukauden keskilämpötilan ja kuukauden sadesumman kyseisiltä vuosilta.

Taulukoista 2-4 voi nähdä, että kuukauden keskilämpötila on ollut korkein kesä- ja heinäkuussa, kylmin kuukausi on tammikuu 2010-luvulla. Sademäärissä on enemmän hajontaa. 1960-luvulla sateisin kuukausi oli joulukuu Helsingissä.

Jos haluat tutustua lämpötiloihin tarkemmin, ohessa taulukot.