Kun ihmisellä on unelmia, hänellä on toivoa. Kuva: M-L Honkola

Unelmointi kuuluu kaikille iästä riippumatta. Kun ihmisellä on unelmia, hänellä on toivoa, hänellä on mitä odottaa. Unelmoivalle ihmiselle maailma näyttää mahdollisuuksien tyyssijalta.

Unelmoinnista tulee hyvä mieli, vatsassa nipistelee, hymyilyttää. Unelmointi auttaa pitämään positiivista virettä yllä. Unelmoida voi milloin tahansa ja missä tahansa. Paikkariippumattomasti.

Unelmat auttavat löytämään mielekkäitä tavoitteita, siten ne myös välillisesti auttavat elämään omannäköistä elämää. Unelmat voivat liittyä mihin tahansa elämänalueelle. Ne voivat olla suuria, pieniä tai jotain siltä väliltä. Unelmista kannattaa lähes aina puhua ääneen, ainakin jos haluaa, että unelmat toteutuvat.

Toki elämässä on jaksoja, jolloin ei kerta kaikkiaan jaksa tai ehdi uneksia. Arjen askareet vievät energiaa. Jos mieli on vähänkin taipuvainen unelmointiin niin voin vakuuttaa, että taito unelmoida ei katoa. Se palaa, kun on otollinen aika.

Tarvitseeko unelmien toteutua? Kaikkien unelmien ei tarvitse toteutua. Unelmat voivat toteutua, mutta harvoin ne toteutuvat itsestään. Aika usein onnistuminen vaatii kovaa työtä. Pienikin siirto kuten asian kirjoittaminen ylös tai tiedon etsiminen vie haavetta eteenpäin.  Unelmista kannattaa lähes aina myös puhua ääneen, ainakin jos haluaa, että unelmat toteutuvat.

Eräs kouluttaja kertoi, että osa ihmisistä unelmoi vielä 50-vuotiainakin. Mitä! Mitä ihmettä! Olen 63-vuotias ja unelmoin. Liian usein huomaa, että ikääntymisestä ei tiedetä tarpeeksi Suomessa. Valitettavasti tämä näkyy myös mittavana ikäsyrjintänä työelämässä. Haaveilu, tunteet, tieto ja taito eivät katoa iän myötä. Kasvot rypistyvät, kävelyasento muuttuu mutta ihmisen sisin pysyy eläväisenä.

Surullista on kuulla, kun seniorit itse rajoittavat unelmointia ikäänsä vedoten. Unelmien tulee olla pieniä, koska ikä tuo rajoitteita. Ikä ei todellakaan aseta rajoitteita unelmien koolle. Suurista unelmista voi kehkeytyä suurempia tavoitteita kuin pienistä unelmista. On sitten vanha tai nuori.

Miten voi unelmoida? Kerron esimerkin. Unelma sai alkunsa, kun mietin, mitä haluaisin tehdä eläkeaikana. Mitä haluaisin tehdä, jos ei olisi lainkaan rajoituksia? No, haluaisin asua ulkomailla. Miksi? Haluaisin oppia uuden kielen, haluaisin tutustua uuteen kulttuuriin. Missä haluaisin asua? Madagaskarilla, Afrikan Tähti -pelistä tutulla saarella? Miten saarelle pääsee? Mitä kieltä siellä puhutaan? Haluanko tosiaan asua niin kaukana kotimaasta? No, en. Onko muita vaihtoehtoja? Aina on vaihtoehtoja.

Aluksi unelmat voivat olla jättimäisiä ja utopistisia. Unelmia voi pyöritellä mielessään, niiden kanssa voi leikitellä. Pikkuhiljaa epärealistinen haaveuni muuntuu konkreettiseksi päämääräksi. Ennemmin tai myöhemmin silmien edessä siintää ”tarkkarajainen maalaus tulevaisuudesta”.  

Voiko ihanampaa olla kuin matka unelmasta tavoitteen toteutumispisteeseen. Unelman toteutumisella ei ole niin kiire, tärkeintä on, että on jotain mitä odottaa.

On aika uusille unelmille …

Unelma on paras perusta tulevaisuuden luomiselle. (Victor Hugo)