Avainsana: vohvelikangas

Nuoruuden inhokit – vanhuuden suosikit

Olen kasvanut maalla 60- ja 70-luvulla. Jokaisessa talossa oli vähintään pieni peruna- ja kasvimaa, niin omassa lapsuudenkodissanikin. Raparperit ja marjapensaat kuuluivat vakiokasveihin. Kukkapenkit kaunistivat rakennusten vierustoja. Pienestä pitäen sekä sisäkukkien että ulkokukkien kastelu kuului askareisiini.

Elämä tuohon aikaan oli hyvin erilaista kuin nykyään. Maalla oltiin varsin omavaraisia. Suomi oli maatalousmaa. Kulutustavaroita oli nykyaikaan verrattuna niukasti. 

Lämpimät juustokuorrutteiset voileivät tulivat. Taisi olla 70-lukua? Tykkäsin niistä.

Monia hyviä muistoja on jäänyt noilta ajoilta. Mutta nuoruudesta jäi myös muutama seikka, jota suorastaan inhosin aikuisiällä. Pelapuut, raparperit, villasukkien kutominen ja vohvelikankaiset pyyheliinat.

Miksi näin kävi? En osaa kovin hyvin perustella. Todennäköisesti suurin syy oli se, että tiettyjen ruokien ja tavaroiden kanssa joutui kyllästymiseen asti tekemisiin. Vaihtoehtoja ei ollut. Pelapuu ja raparperi olivat helppohoitoisia, harmaata villalankaa sai naapurin muutaman lampaan tilalta, vohvelikangas oli edullista.  

Merkillistä on se, että tänä päivänä suorastaan rakastan noita nuoruuden inhokkeja. Aikaa on kai kulunut tarpeeksi. Nuoruuden inhokeista on tullut vanhuuden suosikkeja. Hyvät lukijat, onko kenellekään teistä käynyt samoin?

Pelapuu

Pelapuu eli pelargonia. Kasvia tosiaan kutsuttiin pelapuuksi kotipitäjässäni. Pelapuut saviruukuissa täyttivät kotini jokaisen ikkunanlaudan. Siltä ainakin tuntui. Ne kai olivat helppokasvuisia, kukkivat paljon. Olivat siten näyttäviä. Muistan, että äiti sai ne kukoistamaan, naapuritkin ihastelivat.

Vuosia on ilmeisesti vierähtänyt riittävästi, koska tänä päivänä pelapuu näyttää silmissäni kauniilta. Kukkii upeasti taloyhtiön pihamaalla.  

Raparperi

Pihamaalla kasvoi useita rapaperipuskia. Ne viihtyivät hyvin, kasvoivat vauhdilla. Koko kesälle riitti aineksia. Raparperia käytettiin kiisseleissä, hilloissa, leivonnaisissa. Raparperipiirakkaa oli tarjolla aivan liian usein. Voi miten petyinkään, kun äiti sekoitti poimimani metsämansikat raparperikiisseliin.

No, tänä päivänä toivon, jotta löytäisin useammin raparperia sisältävän tuotteen kaupasta tai kahvilasta. Ilahduttava löytö oli raparperijogurtti pari viikkoa sitten. Virossa asuessani bongasin raparperituotteita tavan takaa. Ehdoton suosikkini oli raparperikääretorttu Supelsaksad-kahvilassa. Siinäpä viikonlopun leivontaidea!  

Villasukkien kutominen

Villasukkien kutominen on kiistaton ykkösharrastukseni nykyisin. Niiden kutominen on rentouttavaa. Sitä voi tehdä televisioa katsellessa. Kutominen on helppoa. Valmista tulee rivakasti. Väreillä voi leikkiä.

Minulla on ollut ristiriitainen suhtautuminen villasukkien kutomiseen. Muistan olleeni innokas käsitöiden harrastaja jo nuorena. Sen jälkeen vierähti vuosikymmeniä, etten kutonut sukan sukkaa. Käytin kyllä villasukkia mutta en itse halunnnut niitä kutoa. Ei kai ollut riittävän ”hienoa”. Villasukkalankakin oli useimmiten harmaata. Villapaitojen kutominen sen sijaan oli kivaa.

Vohvelikankaiset pyyheliinat

Vohvelikankaasta olen kirjoittanut kokonaisen blogin. http://www.ikaantymisenihmeet.net/2020/03/ Niin ihastunut olen siihen. Kangas on ehdottomasti paras pyyheliinamateriaali. Kevyt ja imukykyinen.

Vuosikymmeniä sitten vohvelikankaasta oli vain yksi variaatio. Kangas oli ohutta. Toisin on tänä päivänä. On muhkeaa kangasta ja vielä muhkeampaa kangasta.

Voi miten toivoinkaan, että nuoruudessani olisi ollut froteepyyhkeitä. Ajat muuttuvat. Suunnittelen vaihtavani froteiset pyyhkeeni vohvelikankaisiksi. Ihana vanhan roosan värinen paksu vohvelikangas odottaa ompelijaansa.

Kuumat kesät ja kylmät talvet

Aika kultaa muistot. Ja hyvä niin. Kiinnostavaa on ollut todeta, miten kaksi henkilöä voi muistaakaan saman tapahtuman eri tavoin.  

Omissa muistoissani lapsuuden kesät olivat kuumia ja aurinkoisia. Olivatko tosiaan? Tarkemmin ajatellen myös sateisista kesistä ja kylmistä järvivesistä on muistikuvia. Viileä vesi ei kylläkään estänyt uintireissuja.

Kokosin säähavaintoja kahdelta asemalta: Helsinki Kaisaniemi ja Ähtäri Inha. Ajanjaksot ovat 1964-69 ja 2014-19. Data on Ilmatieteen laitoksen.

Taulukkoon 1 merkitsin jokaisen kuukauden keskilämpötilan ja kuukauden sadesumman kyseisiltä vuosilta.

Taulukoista 2-4 voi nähdä, että kuukauden keskilämpötila on ollut korkein kesä- ja heinäkuussa, kylmin kuukausi on tammikuu 2010-luvulla. Sademäärissä on enemmän hajontaa. 1960-luvulla sateisin kuukausi oli joulukuu Helsingissä.

Jos haluat tutustua lämpötiloihin tarkemmin, ohessa taulukot.

Vohvelikangas tekee paluun

Ainakin minun liinavaatekaappiini.

Vohvelikangas on etenkin pyyhkeisiin käytettävä puuvillakangas, jossa kuteet ja loimet muodostavat pintaan kohoruudukon. Näin suomisanakirja.fi määrittelee kankaan. Vohvelikangasta kutsutaan joskus myös hunajakennokankaaksi. Kangas on kudottu tavalla, joka tekee siitä erittäin imukykyisen. Vohvelikudonta antaa ilmalle virtaa kankaan läpi niin, että se kuivuu nopeasti. Epätavallisen rakenteen ansiosta vohvelikudoksessa on monia etuja, jotka erottavat sen muista kankaista.

Tarinan mukaan vohvelikangas on saanut nimensä leivonnaisista, koska kangas ulkoisesti muistuttaa niitä. Vohvelikangas todella tuo mieleen Belgian herkulliset vohvelit hilloineen ja kermavaahtoineen.

Viime viikkoina olemme monin tavoin saaneet kokea elävämme hyvin poikkeuksellisia aikoja. Vohvelikankaasta kirjoittaminen saattaa tuntua pieneltä ja vähäpätöiseltä asialta vaikean korona-viruksen keskellä. Sitä se tietysti onkin. Toisaalta juuri siksi kirjoitan vohvelikankaasta. On hyvä saada ajatukset hetkeksi pois hankalasta koronasta.

Vohvelikankaan ominaisuuksia

Vohvelikangas on erittäin imukykyinen ja se kuivuu nopeasti. Kangas voi imeä nesteitä paljon nopeammin ja useita kertoja enemmän kuin saman tilavuuden omaava sileä kangas. Vohvelikankaalla on myös hyvät puhdistusominaisuudet. Lisäksi se on pehmeää, ei yleensä aiheuta ärsytystä iholle. Sopii siis myös pienille lapsille. Kangas kestää myös kulutusta hyvin. Edellä mainituista syistä vohvelikankainen pyyheliina on varsin edullinen valinta.

Vohvelikankaita on erilaisia. Tyypillisesti vohvelikangas on valmistettu joko täysin puuvillasta tai puuvillan ja pellavan sekoituksesta. Myös 100 % vohvelipellavakangasta on markkinoilla. Vohvelikankaan neliöpaino vaihtelee 80 – 440 g välillä.  Ohuempi kangas sopii askarteluun, vahvempi laatu kylpytakkeihin. Pellavaiset kankaat käyvät erinomaisesti keittiöpyyhkeisiin.

Perinteinen vohvelikangas on melko pieniruutuista. Vohvelikangasta on saatavissa myös isoruutuisena. Tuo kangas on paksumpaa ja soveltuu esimerkiksi päiväpeittoihin.

Osalle vohvelikankaista on myönnetty Öko-Tex-standardi 100, joka on vuonna 1992 kehitetty, kansainvälisesti valvottu tuoteturvallisuusmerkki tekstiili- ja vaatetusalan tuotteille. Öko-Tex –merkillinen tuote ei sisällä haitta-aineita kuten torjunta-aine-, raskasmetalli- tai formaldehydijäämiä.

Vohvelikankaan käyttö

Vohvelikangas on varsin monipuolinen ja edullinen kangas. Kulutuskestävyytensä ansiosta kankaalla on lukuisia käyttötarkoituksia. Ensimmäisenä tulee mieleen pyyheliinat. Kangas on varsin pehmeää, ovathan ne 100 % puuvillaa. Kangas on myös kevyttä, joten vohvelikankaista pyyhettä on kätevä kuljettaa mukana urheiluharrastuksissa.

Kylpypyyhe, käsipyyhe, vieraspyyhe, kasvoliina siinä muutama esimerkki vohvelikankaan käyttömahdollisuuksista. Tähän voisi vielä lisätä vohvelikankaiset lautasliinat ja saunassa käytettävät laudeliinat. Vohvelikangasta on useampia vahvuuksia. Etenkin paksumpi ja isoruutuisempi kangas käy erinomaisesti kylpytakkeihin, päiväpeittoihin, tyynynpäällisiin.

Vohvelikankaisia pussilakanoitakin on tehty, etupuoli on vohvelikangasta ja takapuoli on sileä. Olisi kiva kuulla kokemuksia, miten vohvelikankainen pussilakana toimii käytännössä. Mielikuvitus vaan on rajana, mihin kaikkeen kangas taipuu.

Vohvelikangas on kestävää, imee hyvin nesteitä ja likaa sekä suojaa kuumalta. Vohvelikankaiset tuotteet ovat käyttökelpoisia myös keittiössä kuten astiapyyhkeinä, lautasliinoina, tiskiliinoina, siivousliinoina, patalappuina. Olenpa kuullut jopa, että autonharrastajat pyyhkivät ajoneuvojensa pintoja vohvelikankaalla.

Askartelumateriaalina vohvelikangas on mainio. Vohvelikankaalle on helppo ja hauska kirjoa erimuotoisia kuvioita värikkäillä langoilla. Luulen, että lähes jokainen varttunut lukija on askarrellut vohvelikankaisen taidonnäytteen kansakoulun käsityötunnilla.

Vohvelikankaisen tuotteen huolto

Huollon suhteen vohvelikangas ei tarvitse erikoisia toimenpiteitä. Suositeltavaa on välttää jättämästä vohvelikangasta pitkiksi ajoiksi suoraan auringonvaloon. Näin varmistetaan, ettei vohvelikangas haalistu.

Täysin puuvillainen vohvelikangas pestään 40 asteessa, kun taas pellavaa sisältävien vohvelikankaiden pesulämpötila voi olla jopa 60 astetta.  Pesusuositus pitää aina tarkistaa tuotteen mukana tulevasta hoito-ohjeesta.

Vohvelikangas kestää kevyen rumpukuivauksen. Mikäli vohvelikangas nostetaan suoraan pesukoneesta narulle, saattavat etenkin huokoiset ja ohuet vohvelikankaat venyä kuivauksen aikana, joten kannattaa olla tarkkana miten kuivatttaa.

Varastoidun vohvelikankaan voimakasta taittelua on syytä välttää. Voimakkaalla taittelulla ei tarkoiteta kevyttä laskostamista, vaan toimenpidettä jonka seurauksena kankaan pintaan muodostuisi lähes housunprässejä muistuttava voimakas taitos. Kyseisiä taitoksia voi olla hankalaa saada pois huokoisesta kankaasta.

On myös muistaa, että vohvelikangas kutistuu ensimmäisessä pesussa jopa 10 %. Kutistuvuus niin ikään selvinnee hoito-ohjeesta.

Omat kokemukset

Ensimmäiset omat muistot vohvelikankaasta ovat kansakoulusta eli todella monen vuosikymmenen takaa. Koulussa kangasta käytettiin käsitöiden materiaalina. Ihka ensimmäinen vohvelikankainen työ taisi olla kirjailtu ruokaliina. Ne olivat niitä aikoja, jolloin kouluun piti viedä omat eväät. Ruokaillessa käytin tekemääni liinaa pulpettipöydän suojana. Tuohon aikaan tehdyt käsityöt olivat ensisijaisesti käyttötavaroita. Mietinkin tässä, millaisia käsitöitä nykyisin tehdään koulussa?

Vohvelikangas palautui mieleen muutama kuukausi sitten. En oikein tiedä, mistä ajatus tuli.

Virossa poikkesin ihailemassa vohvelikankaita paikallisissa kangaskaupoissa. Pärnussa on lukuisia kangaskauppoja. Hieman yllättävää oli, että kankaat ovat maan hintatasoon nähden melko kalliita. Mutta valikoimat ovat huikeat. Värikkäät vohvelikankaat kangaskaupassa hullaannuttaa samalla tavoin kuin värikkäät neulelangat lankakaupassa.

Tämän postauksen ohessa on kuvia ompelemistani kylpy- ja käsipyyhkeistä. Väri on vanha vihreä.

Tein pyyheliinojen ripustimet kahdella tavalla. Kylpypyyhkeen ripustin on ommeltu pyyhekankaasta. Käsipyyhkeen ripustimen virkkasin merseroidusta puuvillalangasta. Muutaman käyttökerran jälkeen voin sanoa, että vohvelikangas on oikeasti pehmeä ja imukykyinen. Erityisen hyvin pyyhe tuntuu sopivan hiusten kuivaamiseen.

Ikääntymisen myötä tulee yhä tärkeämmäksi, että tavarat kuten matot ja päiväpeitot ovat kevyitä. Ja vohvelipyyhe on kevyt. Suosittelen!

Innostuin pyyheliinoistani sen verran, että aion kokeilla muitakin vohvelikangaslaatuja. Aion testata eri paksuisia ja myös pellavaisia vohvelikankaita.

Hyvät Lukijat, pysykää terveinä!